Testissä Rauna Vale- & Vidar-kaiuttimet: ”Raskaan sarjan ruotsalaiset”

Betonista valmistetut kaiutinkotelot ovat olleet hifin historian saatossa eräänlainen ruotsalainen erikoisuus. Paluun tehnyt Rauna osoittaa, että asia on näin edelleen.

Teksti: Mats Meyer-Lie & AVPlus-toimitus Kuvat ja mittaukset: Hifi&Musik

Kulunut vuosi on ollut länsinaapurimme hifikentällä jossain määrin historiallinen. Laskentatavasta riippuen kaksi tai peräti kolme ikonista 1980-luvun kaiutinta on nimittäin tehnyt paluun markkinoille entistä ehompana.

Näistä ensimmäinen on Carlsson OA-61, modernisoitu näkemys Stig Carlssonin ainutlaatuisesta OA-51-seinäkaiuttimesta. Samaan aikaan on aktivoitunut myös kulttivalmistaja Rauna, jonka slogan merkin perustamisvuonna 1982 kuului vapaasti käännettynä ”hirvein asia, jonka voit valmistaa kuudesta lastulevystä, on kaiutinkotelo!”.

Raunaa onkin alusta asti kiehtonut eräs toinen materiaali, nimittäin betoni. Oikein käytettynähän se paitsi mahdollistaa resonanssivapaiden koteloiden rakentamisen mutta myös tekee ainakin tavallaan koko valmistusprosessista yksinkertaisempaa, sillä kotelot on mahdollista valaa. Muutama muukin valmistaja on tehnyt kokeiluja betonilla, ja nykyaikana materiaalia hyödyntävät muun muassa saksalainen Concrete Audio sekä tšekkiläinen Gravelli. Rauna on kuitenkin ensimmäinen betonikoteloita massatuotantona valmistanut merkki, joskin esimerkiksi ranskalainen Elipson hyödynsi valamismenetelmää ja eräänlaista betoninkaltaista kipsimateriaalia jo 1940–50-luvuilla. Eräs Raunan perustajista, suunnittelija Bo Hansson, jätti merkin vuonna 1984 ja alkoi valmistaa omia betonikaiuttimiaan nimellä Opus 3. Samalla nimellä tunnetaan myös Hanssonin sittemmin yhdessä Jan-Eric Perssonin kanssa perustama levy-yhtiö.

Sisäisiä muutoksia

Bosse Hanssonin perintöön pohjaava, hiljattain aktivoitunut Rauna on itse asiassa tehnyt paluuta markkinoille jo vuodesta 2013 ja tuottanut eräänlaisia päivityssarjoja useille alkuperäisille Rauna- ja Opus 3 -malleille. Varsinaisten uusien mallien myynti olisi voinut käynnistyä jo vuonna 2015, mutta alihankkijoiden valamien koteloiden mitat eivät osuneet täysin nappiin. Näinpä yritys päätti käynnistää valamistoiminnan uudelleen ja kehitti siinä sivussa myös oman erityisen betonisekoituksensa. Nyt tarkastelussamme on lattiamalli Rauna Vale, jonka muotti on sama kuin Opus 3 Choruksella, sekä jalustakaiutin Rauna Vidar, jonka muotti taas on sama kuin Opus 3 Credolla. Näistä ja Raunan historiasta lisää jutun yhteydessä olevassa infolaatikossa.

Rauna Vidar on kompakti jalusmalli

Rauna Vale on kaksitiekaiutin bassorefleksiperiaatteella 6,5-tuumaisella basso–keskiäänielementillä ja tuuman diskantilla epäsymmetrisessä kotelossa alaspäin suunnatulla refleksiaukolla. Vaihelineaarisuuden parantamiseksi kaiuttimen etulevy nojaa 17 astetta taaksepäin, minkä ansiosta diskantin ja basson akustinen lähtöpiste on sama ja ääni saavuttaa kuulijan samaan aikaan. Etulevyn pehmustus ja pyöristys ei ole pelkästään visuaalinen yksityiskohta, vaan se myös ehkäisee diffraktiota ja häiritseviä heijasteita tehden kaiuttimesta akustisesti näkymättömämmän.

Ulkonäöltään kaiuttimet ovat kaksijakoiset. Valkoisella vakiovärillä kaiuttimet ovat skandinaavisen hillityt, mutta pienellä lisähinnalla kaiuttimet saa myös raakabetonisena, toki sileäksi viimeisteltynä ja öljyttynä. Raaka betoni tekee niistä rohkeat ja brutaalin minimalistiset. Käsittelemätön betoni näytti ainakin meidän silmissämme hyvältä, mutta kyse on tietysti makuasioista.

Liittimet sijaitsevat kaiuttimen pohjalevyssä, jossa on myös Valen tapauksessa käytössä astetta erikoisemmat piikit, uusiokäytetyt Sinus-elementtien vaiheplugit.

Uusien Rauna-kaiuttimien viimeistely on aiempaa näyttävämpää, mutta todelliset muutokset ovat tapahtuneet koteloiden sisällä. Uudet elementit tulevat norjalaiselta Seasilta, ja jakosuotimet ovat aiempaa arvokkaampia ilmasydänkeloineen. Valessa on lisäksi eräänlainen viskoelastinen puutuki suoraan bassoelementin alapuolella. Valessa ja Vidarissa molemmissa on myös puinen alaosa, johon jakosuodin on asennettu. Se myös madaltaa kotelon resonanssitaajuutta.

Hauska pieni yksityiskohta on sekin, että kaiuttimien jalustassa olevat piikit ovat vanhojen Sinus-elementtien vaiheplugeja. Suunnittelija Lennart Niklassonin mukaan ne saavat kaiuttimen kuulostamaan paremmalta kuin perinteisillä metallipiikelillä. Betonikotelon ansiosta kaiuttimet ovat raskaammat kuin äkkiseltään luulisi, joten niiden laatikoista nostaminen, käyttöönotto ja siirtely ei varsinaisesti ole ihan kevyt temppu.

Vaikuttavaa toistoa

Kun saimme kaiuttimet sopiville paikoilleen, seurasi positiivinen yllätys. Käytännössä Raunat herättivät rakkauden ensi nuoteilta lähtien. Lattiamalli Vale soi komeasti ja kokoaan suuremmin. Rohkea ja luontevasti virtaava, lähes sensuelli soundi oli kaikkea muuta kuin kaiuttimen raaka ja viimeistelemätön ulkokuori antaisi ymmärtää. Ja parasta oli bassotoisto. Pienehköt kaksitiet nimittäin onnistuivat loihtimaan ilmoille niin syviä matalia taajuuksia, että tuntui siltä kuin kompakteihin koteloihin olisi piilotettu lisäbassoelementit. Todella vaikuttavaa toistoa kaikkinensa.

Välillä toistossa oli myös niin tyrmäävää räjähtävyyttä ja ketterää atakkia, että se paitsi yllätti myös vei mukanaan. Kokonaisuus on viritetty soimaan äärimmäisen tarkasti ja täsmällisesti, ja tässä akustisesti kuolleesta ja kivenkovasta kotelosta on erityistä hyötyä. Olikin suorastaan työn takana lopetella kuuntelut, kun oli päässyt näiden, huomattavasti kokoaan isompien ja varsinkin hintaluokkaansa laadukkaampien kaiuttimien makuun.

Kuvassa Vidarin jakosuodin, jonka johdotus pysyy takuulla paikallaan kuumaliimakiinnityksen ansiosta. Ilmasydänkeloja on neljä, ja kondensaattorit tulevat Jantzenilta.

Sama perusluonne erottui myös jalustamalli Vidarissa, joka käytännössä vaikutti olevan vain Valen kutistettu versio. Toistossa ei toki ollut vastaavaa basson syvyyttä tai laajan mittaluokan dramatiikkaa kuin Valessa, mutta äänen lämpö ja täyteläisyys kuten myös poikkeuksellinen puhtaus ja tarkkuus kyllä vakuuttivat.

Suoraan edestä mitattuna (vihreä) Valen taajuusvaste on esimerkillinen pienellä korostuksella yläpäässä. Myös 30 astetta sivusta (keltainen) toisto on yhtä lineaarinen mutta laskee hiukan 15 kilohertsissä ja vielä enemmän 60 astetta sivusta (punainen).

Vidar on lähes yhtä lineaarinen kuin Vale, mutta 1,7 kilohertsissä on hienoinen vaimentuma. Diskantti ei korostu 30 astetta sivusta mitattuna (keltainen), mutta vaste laskee 15 kilohertsissä, etenkin 60 astetta sivusta mitattuna (punainen).

Silloin ennen ja nyt

Rauna perustettiin vuonna 1982, ja sen taustalta löytyvät Bo Hansson yhdessä Lennart Bergstedtin (tuotanto) ja Olle Neckmanin (myynti) kanssa. Perusajatus oli kuitenkin jo olemassa, sillä Hansson oli aiemmin saanut ruotsalaiselta Luxorilta tehtävän valmistaa laadukas kaiutin Luxman-tuotteille, joita he toivat maahan.

Mutta ennen kuin kaiutin ehti valmistua, Luxor ajautui konkurssiin. Tältä pohjalta tekijät lanseerasivat Raunan ja ensimmäisen kaiuttimensa Leiran (jota kutsuttiin kotelon muodon vuoksi myös periskoopiksi) sekä myöhemmin kookkaamman Njordin.

Suosiota ei tarvinnut kauaa odotella, ja monet mediat, esimerkiksi Hifi&Musik, antoivat Rauna-kaiuttimille varsin ylistäviä arvioita. Suomessakin Rauna Njord huomioitiin Tekniikan Maailman numerossa 16/1983, mutta kaiuttimet testannut Anders Weckström ei varsinaisesti hullaantunut niiden toistosta: ”Kokonaisvaikutelma on kuitenkin myönteinen, eli Rauna on luettava niin sanotuksi hyväksi kaiuttimeksi, vaikkei se kaikkein kovimmalle brittikaiutineliitille aivan pärjääkään.”, Weckström kirjoitti arviossaan.

Raunasta tuli nopeasti Ruotsin suurin laatukaiutinvalmistaja, jolla oli merkittävää vientiä aina Yhdysvaltoihin saakka mutta myös Norjaan, Tanskaan, Saksaan ja Alankomaihin. Kuitenkin jo vuonna 1984 tekijäkolmikon erimielisyyksien takia Hansson hylkäsi Raunan ja perusti oman Opus 3 -merkkinsä. Nyt testaamamme Rauna-mallit pohjautuvat tosiasiassa Opus 3:n Delta Credoon (Vidar) ja Chorukseen (Vale). Tai toisin sanoen, koteloiden muotti on sama. Suurempi Chaconne-malli kuten myös Oden ovat tulossa markkinoille myöhemmin.

Tänä päivänä Raunaa vetävät veljekset Lennart ja Martin Niklasson, jotka ottivat kaiutinbisneksen – tai sen mitä siitä oli jäljellä – haltuunsa vuonna 2011. Sittemmin he ovat valmistaneet päivityssarjoja monille Rauna- ja Opus 3 -kaiuttimille sekä tuoneet markkinoille vanhojen mallien päivitetyt versiot Valen, Vidarin ja pian myös Odenin.

Hinta ja laatu kohdallaan!

Ruotsalaisen betonikaiutinspesialisti Raunan kaksi uutuusmallia ovat hinta–laatusuhteeltaan erinomaisia vaihtoehtoja, jos tähtäimessä on kainostelematon, tarkka ja musikaalinen toisto. Ainakaan me emme ole kuulleet juuri koskaan vastaavaa ääntä yhtä pienestä kotelosta kuin täyteläisen, mutta täsmällisen Vale-laittiamallin kohdalla, ja tässä hintaluokassa. Kyseessä onkin siis ennen muuta suositeltava ja hyvä ostos. Vaikka etsinnässä olisikin pienehkö kaiutin, kannattaa Valet kuitenkin kuunnella, jos vain mahdollista. Huoneeseen saattaa nimittäin yllättäen ilmaantuakin niiden vaatima pieni lisätila! Raunalla ei jutun julkaisuhetkellä valitettavasti ollut vielä maahantuojaa Suomessa.

HYVÄÄ & HUONOA

Ääneen on helppo tykästyä

Musikaalinen toisto

Hinta–laatusuhde

Ulkonäkö makuvarauksin

Saatavuus (jutun kirjoitushetkellä)