Testissä Hegel H590 -vahvistin – norjalainen voimanpesä

Hegelin uusi, kookas ja hintava H590 vie valmistajaansa kohti integroitujen vahvistimien kuninkuusluokkaa.

Teksti: Jonas Bryngelsson
Kuvat ja mittaukset: Hifi&Musik

Monet Hegel-vahvistimet ovat vuosien varrella tulleet tutuksi raskaan hifin harrastajille aina norjalaisvalmistajan ensimmäisestä H200-integroidusta seuraajamalli H300:aan ja loistavaan H360:een.

Uusille Hegel-integroiduille on ollut tyypillistä äänenlaatuparannusten ohella myös matalammat tehot ja maltillisemmat hintalaput. On sanottu, että H100 pesee toistollaan H200:n, H160 vastaavasti H300:n ja Röst sekä pieni H90 H160:n. Tämän taustalla lienee päivitykset komponenttipuolella, etenkin nykyiseen SoundEngine 2 -piiriin siirtyminen.

Itse vahvistimet taas ovat olleet kolmessa sarjassa: niin sanotulla kymppiluokalla, johon kuuluvat H70, H80 sekä viimeisin H90, sen yläpuolella satassarja, joka koostuu malleista H100, H160 ja H190 sekä 300-sarja, johon kuuluvat H300 ja H360. Näiden lisäksi täytyy tosin mainita H90:n ja H190:n väliin sijoittuva Röst, omanlaisensa valkoinen vahvistin, joka ensimmäisenä Hegel-laitteena sisälsi Control4-ohjauksen.

Sisäpuolella digitaaliosasto löytyy heti digiottojen takaa ja (w)lan-osio vierestä vasemmalta.

Painoa perusasioille

Kuten sanottua, uusi Hegel-vahvistin on lähes aina kuulostanut paremmalta kuin pykälää hintavampi edeltäjämalli. Tätä taustaa vasten uusin H590 on kuitenkin oma lukunsa, sillä sen lähes 10 000 euron hinta on likimain kaksinkertainen verrattuna toiseksi suurimpaan ja monipuolisempaan H360-malliin.

Silmämääräisesti uusi tehomylly ei tee itsestään liian isoa numeroa. Tokihan kyseessä on kookas muttei sentään massiivinen laite. Massaa vahvistimelle on kertynyt kunnioitettavat 22 kilogrammaa, muttei sekään mikään ennennäkemätön paino ole. Ominaisuuksiin kuuluvat muun muassa Control4-teknologia, upnp, AirPlay sekä takuulaadukas da-muunnin ja mainion monikäyttöinen alumiininen RC8-kaukosäädin, joka on tuttu myös Röst-mallista.

Liitäntäpuolelta löytyy tuplana balansoidut xlr-tulot sekä digitaalinen bnc sisään ja ulos, mutta kuulokelähtöä vahvistimessa ei ole, toisin kuin vaikkapa H190-, Röst- ja H90-malleissa. Tavallaan tämä on ymmärrettävää, sillä todellisen referenssilaitteen tulisikin keskittyä vain siihen keskeisimpään tehtäväänsä – vaikka mukana on kuitenkin suoratoisto- ja dac-ominaisuudet.

Yleisellä tasolla joku saattaisi myös toivoa tämän hintaluokan vahvistimelta aavistuksen vetoavampaa designia ja virtaviivaisempaa muotoilua. Mutta ei Hegelin kohdalla. Firman suunnittelija ja päämies Bent Holter pitäytyy tiukasti linjauksissaan väittäen, että suurin osa kilpailijoista samassa hintaluokassa satsaa ulkonäköön liikaakin. Ja että Hegel näyttää muille kaapin paikan, kun tarkasteluun otetaan äänenlaatu.

Arvokkaita ominaisuuksia
Mutta mikä sitten todella tekee uutuusvahvistimesta lähes kymppitonnin arvoisen? Ensinnäkin siitä löytyy merkittävästi enemmän muskelia kuin H360-mallista. Tämän takaa kuusi paria tarkasti yhteen sovitettuja transistoreita per kanava. Hegelille tyypilliseen tapaan asetellut bipolaaritransistorit, tarkalleen ottaen Toshiba 2SA2121:t sekä niitä täydentävät 2SC5949:t, tuottavat valmistajan lupaaman 2 x 301 watin (kyllä!) tehon sekä täyden stabiiliuden aina kahden ohmin impedanssiin saakka.

Tekninen toteutus noudattelee pääpiirteittäin H360-mallia, mutta kokonaisuutta on vielä aavistuksen paranneltu ja uudistettu. Mukana on toki Hegel-erikoisuus DualAmp täysin eristetyillä jännite- ja virtavahvistinasteilla ilman takaisinkytkentää sekä tietysti SoundEngine2 lokaalilla virheenkorjauksella, lokaalilla ja adaptiivisella feed forward -tekniikalla ilman globaalia takaisinkytkentää. Teknisiin ominaisuuksiin lukeutuu myös 4 000:n vaimennuskerroin – vielä kerran ilman globaalia takaisinkytkentää.

Myös digitaalipuolen toteutus antaa perusteita H590:n hinnalle. Se taas pohjautuu suurelta osin valmistajan HD30-da-muuntimeen kuten myös Mohican-cd-soittimeen. Jälkimmäisenä mainitun tavoin myös H590 käsittelee digitaalisen signaalin alkuperäisenä ja muuttumattomana. Perus-cd-äänenlaatu 44,1 kilohertsin näytetaajuudella ja 16 bitin syvyydellä toistuu sellaisenaan ilman konversiota. Toisin sanoen H590 ei ylösskaalaa signaalia lainkaan, mikä juuri tekee laitteen da-muunninosiosta niin hyvän kuin se on – ainakin Bent Holterin mukaan. Uutta on myös mqa-tuki usb-b-liitännän kautta sekä dsd256-toisto.

Takapaneelissa on tukevat kaiutinliittimet eri liitintyypeille, kahdet balansoidut otot sekä bnc sisään ja ulos. Hegelin hieno alumiininen RC8-kaukosäädin kuuluu myös pakettiin.

Toimintoja moniin tarpeisiin

H590 ei juuri jätä toivomisen varaa, jos tarkastellaan sen toimintoja ja käyttömahdollisuuksia. Esimerkiksi kaikki tuloliitännät voidaan asettaa määrättyyn tasoon, jolloin äänenvoimakkuutta voidaan säätää esimerkiksi Sonos-sovelluksesta, ja mukana on myös niin sanottu Home Theater Pass Through -ominaisuus. Kolmansien osapuolien ohjainsovelluksien avustuksella H590 muuntautuu verkkosoittimeksi ja toimii myös Tidalin kaltaisten suoratoistopalveluiden kanssa. Yksi vaihtoehto on Bubble UPnP, joka on saatavilla sekä ilmaisena että maksullisena versiona. Valmistaja itse taas suosittelee MConnect-sovellusta.

Toisin sanoen siis laitetta voi käyttää ilman muita signaalilähteitä. Yksinkertaisimmillaan tarvitaan vain reititin, kaiuttimet ja kaapelit, ei muuta. Mqa-tiedostoja tosin ei voi striimata Tidalista tai Roonista, vaan ne ovat tuettuna vain usb-b-liitännän kautta. Perinteisempiä äänenlähteitä käyttäville mukana on s/pdif cd-soitinta varten sekä vinyylisoitinotto.

Hegel H590 oli käytössämme yli kuukauden, joten meillä oli kosolti aikaa tarkastella sitä erinäisten oheislaitteiden kanssa. Kaiuttimista mainittakoon muun muassa pienet mutta korkealuokkaiset B&W PM1:t, vanhat ja elämää nähneet Canton Karat Reference 6:t mutta myös kookkaat ja napakkabassoiset Infinity MTS Preludet. Vertailuja suoritettiin myös muiden vahvistimien ja hyvälaatuisten da-muuntimien kanssa. Löydät oheislaitteet listattuna jutun yhteydessä olevasta laatikosta.

Hegel H590:n mittaustulokset ovat hämmästyttävän hyvät aina kahden ohmin kuormaan saakka ja yli mitta-asteikon 300 watilla kahdeksassa ohmissa ja yli 600 watilla neljässä ohmissa. Melkein 1 200 wattia kahdessa ohmissa on vaikuttava tulos. Puolessatoista ohmissa Hegelin suojapiirit alkavat toimia, kun ne huomaavat, että sisään syötetty signaali ei vastaa musiikillista signaalia. Tämä on tosin osoitus vain mittalaitteistomme ja Hegelin suojapiirien yhteensopimattomuudesta. Virranantokyky on korkea ja melkein symmetrinen 56/58 ampeeria.

Kosolti korvakarkkia

Kuunteluvaiheen muistiinpanoissa toistuivat tietyt, samankaltaiset luonnehdinnat: ”selkeästi tiukempi ja kontrolloidumpi”, ”vähemmän sumea”, ”detaljirikkaampi ja fokusoituneempi”, ”painetta bassopäässä”, ”tahdikas ja koherentti”.

Eikä yllä mainituissa kuvauksissa tarvinnut toistaa sanaa ”dynaaminen”, sillä se, jos mikä, määrittelee H590:n toistoa parhaiten. Toisto oli luonteeltaan myös hyvässä mielessä varsin rentoa, eikä vahvistin kuulostanut missään vaiheessa väkinäiseltä tai jäykältä. Musiikista ja äänenvoimakkuudesta riippumatta toisto oli kauttaaltaan tasavahvaa, kontrolloitua ja fokusoitunutta mutta samanaikaisesti myös ilmavan ketterää ja mukaansatempaavaa.

Aloitimme kuuntelut Roonin ja cd-levyjen parissa kytkemällä noin 4 500 euron Hegel HD30 -da-muuntimen analogituloon. Cd-puolella musiikkivalinta, vastikään julkaistu New York Dollsin demokokoelma, ei varsinaisesti edustanut hifiklassikkosarjaa. Mutta herra paratkoon kuinka tiukkaa menoa H590 tarjosi! Artikulaatio oli huipussaan, ja erottelukyky sekä äänen skarppius muistutti jopa erittäin hyviä etuaste/monoblokki-yhdistelmiä.

Seuraavaksi soittovuoron sai Phil Collinsin In the Air Tonight 24/96-laadulla mqa-muodossa Tidalista. Se taas tarjosi hämmästyttävää erottelua, täsmällistä äänen syttymistä ja sammumista sekä hypertarkan musiikillisen esityksen ilman mitään ylimääräistä. Sitten vaihto Miles Davisin Tutuun, ja jälleen ilmoille purkautui häkellyttävän yksityiskohtainen, tiukka, säälimättömän sähäkkä ääni.

Parin viikon kuunteluiden jälkeen vaihdoimme HD30-da-muuntimen H590:n sisäänrakennettuun. Vaikutti siltä, että musiikkiin tuli entistäkin enemmän nopeutta ja kontrollia. Tuntui kuin kaikki tapahtuisi vieläkin suuremmalla tarkkuudella – erityisesti The Clashin Clampdownia soittaessa cd:ltä. Hienompaa, kirkkaampaa, puhtaampaa ja moniulotteisempaa, kertoivat muistiinpanot. Mukana oli yksinkertaisesti enemmän musiikkia.

Pelkkää hyvää laidasta laitaan

Analogipuolen toisto oli siis kaikin tavoin mainiota. Eikä vähiten vinyyliäänen kohdalla, joka ampaisi H590:n kanssa aivan uusiin ulottuvuuksiin – ainakin, kun lautasella pyörähti vanha kestosuosikkini The Triffidsin Born Sandy Devotional, joka ei ehkä koskaan ole kuulostanut näin hyvältä.

Mutta tie todelliselle äänen huipulle vie kuitenkin digitaalisesti, usb:n ja Roonin kautta. Tämä vahvistui ihan testin loppuvaiheissa, kun palasimme tuttujen soittolistojen pariin. Esimerkiksi Cantate Dominon O Helga Natt koko kuoron laulamana aiheutti kylmiä väreitä, samoin kuin Johnny Cashin eeppisen emotionaalinen Hurt. Rytmikkäämmän musiikin puolella esimerkiksi Daft Punk kuulosti oikeaoppisen painokkaalta ja menevältä osuen suoraan siihen oikeaan hermoon. Ja Dawesin Right On Time (mqa, 96 kilohertsiä) kuten myös Motörheadin Heartbreaker (24/44,1) kuulostivat täsmälleen oikealta – ja paremmalta kuin koskaan. Samoilla linjoilla meni myös Yessin kasarihitti Owner of a Lonely Heart (192 kilohertsiä), dynaamisesti ja painokkaasti.

Myös hiukan pehmeämmät ja tunteellisemmat kappaleet, kuten Otis Reddingin Ole Man Trouble (192 kilohertsiä) ja Little Walterin My Babe toistuivat hienosti, finessejä ja tulkintaa korostaen. Sekä hifi- että ihan yleisen musiikkiklassikon virkaa toimittava Muddy Watersin Folk Singer (192 kilohertsiä) sai istumaan kuuntelutuolissa pitkän aikaa. Oikean esitystavan, tunteen ja läsnäolon määrä oli hämmästyttävää.

Kuuntelut sai päättää David Bowien Scary Monsters (96 kilohertsiä), joka viimeisteli koko kokemuksen. Kaikki tuotannolliset jipot ja yksityiskohdat olivat vahvasti läsnä – kuten myös huimaava draivi ja toteutuksesta välittyvä aito into.

Huipputehokas ja huippumusikaalinen

Kuukausi Hegel H590:n parissa oli mainiota aikaa. Tokihan laitteen hinnan huomioiden suorituskyvyn pitääkin olla huippua, mutta silti se onnistui yllättämään aina vain positiivisemmin. Lyhyesti voidaankin sanoa, että aika harvassa ovat ne integroidut vahvistimet, jotka pystyvät suoraan kilpailemaan H590:n kanssa analogipuolella. Ja kun taas tarkastellaan digipuolta, H590 kuulostaa oikeastaan paremmalta kuin Hegelin oma HD30-da-muunnin. Näinpä vahvistimen hintaa miettiessä on hyvä ottaa huomioon, että sen mukana tulee myös suorituskyvyltään melkein viiden tuhannen euron arvoinen da-muunnin sisäänrakennettuna. Tosin on mainittava, että H590 on huippuvehje myös ilman digipuolen sinänsä laadukkaita ominaisuuksia.
Ääni on se, mikä vahvistimessa todella tyrmää. Mukana on kaikki highend-ominaisuudet, joita toivoa saattaa, mutta kaiken yllä lepää puhdas musikaalisuus. Musiikin esitystapa kyllä vakuuttaa, mutta se on samalla myös helppoa ja mukaansatempaavaa kuunneltavaa. Dynamiikan suhteen tuntuu kuin rajoja ei edes olisi. Hiljaiset kohdat ovat aidosti täysin hiljaisia. On kuin musiikki kantautuisi umpimustan verhon takaa. Eri instrumenttien erottelukin on kohdallaan, mutta kokonaisuus soi silti yhtenäisesti.
Ja sitä tehoa piisaakin sitten siinä määrin, että se tuskin loppuu kesken.

+ Täydellisen musikaalinen ääni
+ Tehokkuus ja kontrollikyky
+ Ominaisuudet
– Ulkonäkö varauksin

Testilaitteisto
Roon-ohjelmisto
Pro-Ject Stream Box S2 Ultra -striimeri
Meridian CD 200 -cd-soitin
Hegel HD30 -da-muunnin
Linn Sondek LP12 -levysoitin
Trilogy-levysoitinesivahvistin
Audionet MAP -esivahvistin
Burmester 956 mk 2 -päätevahvistin
B&W PM1 -kaiuttimet
Canton Karat Reference 6 -kaiuttimet
Infinity MTS Prelude -kaiuttimet
Supra- ja Audioquest-kaapelit