Aikansa huipputekniikkaa

Käsiin saamamme yksilö ei niin sanotusti ole ihan minttikuntoinen mutta kaikkiaan siisti. Varusteluun kuuluu myös kaukosäädin, jotka alkoivat vasta yleistyä 1990-luvun alussa. Kaukosäätimessä on vahvistimelle ohjelmalähteiden valinnat ja äänenvoimakkuuden säätö, joka siis käänsi moottorilla voimakkuussäätimen potentiometriä. Ei mitään digitaalihömpötystä. Ohjelmalähteitä valittaessa kuuluu myös hieno mekaanisten releiden kytkentä-ääni. Itse vahvistimessa suurin osa säädöistä ja kytkimistä on luukun takana, joten ulkoasu on kohtalaisen pelkistetty. Levysoitinotto on valittavissa mm- tai mc-rasioille. Etupaneelia hallitsee keskelle sijoitettu suurikokoinen äänenvoimakkuussäädin, jossa on säätimen muovisuudesta huolimatta jämäkkä ja laadukas tuntuma.

Vahvistimessa käytetään Technicsin omaa MOS Class AA -kytkentää, joka yhdistää MOS-FET-transistorin ja bipolaaritransistorin parhaat puolet. Se hyödyntää MOS-FETin kykyä hallita jännitettä tarkasti ja lineaarisesti, kun taas bipolaaritransistori tarjoaa tehokkaan virransyötön. Tämä yhdistelmä mahdollistaa Technicsin mukaan laadukkaan äänentoiston sekä tarkan ja vakaan suorituskyvyn. Vahvistimessa on myös Technicsin “Virtual Battery Operation”, vapaasti käännettynä “virtuaalinen akkutoiminta”. Tämä tarkoittaa, että esivahvistimen virransyötössä on isot kondensaattorit, jotka toimivat eräänaisena virtapankkina ja akkuna mahdollistaen esiasteen operaatiovahvistimien toiminnan suurimman osan ajasta niiden varassa. Kondensaattorit latautuvat uudelleen, kun niiden varaus alenee. Kondensaattorit tukevat operaatiovahvistimien toimintaa tarjoamalla niille tasaisen virransyötön.

Ensiöpuolella Technics SU-A800:ssa on kaksi erikoista R-Core Transformer -muuntajaa. Tehoa vahvistimesta luvattiin ainakin nykymittapuun mukaan melko maltillisesti 2 x 55 wattia ja hetkellisesti 100 wattia kahdeksaan ohmiin, 135 wattia neljään ohmiin ja vielä 170 wattia kahteen ohmiin – itse asiassa aika tarkkaan saman verran kuin mitä mittasimme itse.