Sennheiser HD 505 -sankakuulokkeet – Tuttua ääntä kasvojenkohotuksella

Lähes kokonaan muovista valmistettu HD 505 on kevyt (237 g) ja miellyttävä käyttää. Sanka puristaa lempeämmin kuin HD 560S:ssä, mikä käy ilmi, kun molempia kuulokkeita kokeilee peräjälkeen.

Tämän ansiosta HD 505 tuntuu hieman mukavammalta myös verrattuna HD 600 -sarjan kuulokkeisiin. Muutokset ovat siis positiivisia – joskin vielä kaukana mullistavista.

Rakenteellisesti uutuusmalli voidaan nähdä yhdistelmänä eri kuulokkeita, sillä pääpanta ja sen pehmuste on lainattu HD 599 -mallista, kun taas sanka, kupit ja veluuripintaiset korvapehmusteet vastaavat HD 560S:ää. HD 505:tä koristavat lisäksi kuparinväriset yksityiskohdat, jotka tuovat ulkonäköön suorastaan häivähdyksen tyylikkyyttä. Toisaalta muovinen rakenne ei varsinaisesti herätä mitään suuria tunteita, vaan HD 505 tuntuu pikemminkin asiallisen käytännölliseltä. Hyvä niinkin.

Arkista vaikutelmaa vahvistaa myös poikkeuksellisen karu tuotepakkaus: pelkkä ruskea pahvilaatikko.

Varusteluun sisältyy 1,8 metrin kaapeli (3,5 mm:n plugi 6,35 mm:n adapterilla) sekä kangaspussukka. Näillä varusteilla pärjää mainiosti.

Pisteet valmistajalle täytyy antaa suhteellisen edullisista varaosista: korvapehmusteet maksavat noin 30 euroa ja kaapeli alle 20 euroa. Pääpehmuste ei kuitenkaan ole enää yhtä helposti vaihdettavissa kuin monissa muissa Sennheisereissa, vaan sen irrottaminen vaatii pannan purkamisen.

Muut muutokset HD 505:n ja HD 560S:n välillä nähden perustuvat pääosin elementtien kevyempään etuvaimennukseen ja magneettirakenteen läpi kulkevan ilmavirtauksen säätöihin. Toistosta huolehtivat edelleen Irlannissa valmistetut dynaamiset elementit, joiden halkaisija on 38 millimetriä.

HD 505:n nimellisimpedanssiksi ilmoitetaan 120 ohmia, mutta mittaustemme perusteella impedanssi nousee taajuuskaistan ääripäissä ylöspäin ollen bassotaajuuksilla enimmillään jopa 260 ohmia. Kuulokkeet sopisivat hyvin putkivahvistimella kuunneltavaksi, mutta laitteen lähtöimpedanssin kanssa on syytä olla tarkkana. Esimerkiksi korkea 120 ohmin lähtöimpedanssi voimistaa HD 505:n bassoa noin 2,5 desibelin verran, kun myös ylimpään diskanttiin tulee noin desibelin lisäys.

Kokeneemmat harrastajat voivat hyödyntää tietoa taajuusvasteen hienosäätämiseen, mutta kaikki eivät muutoksia välttämättä toivo. Erityisen tehokasta vahvistinta HD 505 ei joka tapauksessa tarvitse, koska sen herkkyys on varsin korkea 107,9 dB/Vrms. Korkea impedanssi saattaa silti olla turhan vaikea pala esimerkiksi mobiililaitteille.

Sennheiser ei ole lähtenyt keksimään HD 505:n kanssa pyörää uudelleen, vaan uutuusmalli tarjoaa edeltäjiensä tapaan tasapainoista ja neutraalia toistoa. Painotus on luonnollisissa ja selkeissä keskitaajuuksissa basson ja ylimmän diskantin jäädessä sivurooliin. Toisin sanoen toistosta on hyvin vaikeaa keksiä huomautettavaa, mutta se ei juurikaan innosta draivillaan tai tee vaikutusta raikkaudellaan, vaan on pikemminkin kepeän rasittamatonta. Taajuusvaste paljastaakin alabasson ulottuvuuden nykymittapuulla jokseenkin puutteelliseksi, minkä lisäksi 10-15 kilohertsin väli on säädetty jopa turhankin turvalliseksi huomioiden, että monissa muissa kuulokkeissa tämä taajuusalue nousee enemmän Harmanin tavoitekäyrän yläpuolelle. Likipitäen täydellisen neutraaliksi viritetty keskialue on kuitenkin vahvuus, josta useimmat muut valmistajat voivat vain haaveilla HD 505:n hintaluokassa.

Sennheiserin omassa kuulokemallistossa HD 600 kuulostaa kirkkaammalta ja keskitaajuuksiltaan hieman täyteläisemmältä, kun taas HD 505:n esikuvana toimiva HD 560S on hieman tukevamman alabassonsa lisäksi terävämpi 4-5 kilohertsin välillä. Erot HD 505:n ja selvästi edullisemman HD 560S:n välillä jäävät kuitenkin lopulta niin pieniksi, ettei kaksikkoa välttämättä erottaisi pidemmän päälle toisistaan. Sennheiser ei ehkä tavoitellut tätä, mutta äänenlaatu lähtötilanteessa oli toisaalta niin hyvä, että se kelpaa hieman muokattuna myös aiempaa korkeampaan hintaluokkaan.

Sennheiser HD 505 tekee vaikutuksen käyttömukavuudellaan sekä luonnollisella äänellään. Se on oikein hyvä yleiskuuloke, jota jaksaa kuunnella pitkiä aikoja, ja jolla mikään ei kuulosta väärältä. Tällaisesta yhdistelmästä voidaankin perustellusti pyytää 280 euroa, mutta samalla Sennheiser kilpailee ennen kaikkea itseään vastaan. Kuluttajien valittavissa olisi myös 20 euroa kalliimpi HD 550, eikä hyppy HD 600-sarjaankaan ole suuri. HD 560S puolestaan tarjoaa hyvin vastaavan kokemuksen puolet edullisemmin hinnoiteltuna. Tämän vuoksi HD 505 jääkin lopulta vain pieneksi kasvojenkohotukseksi, missä ei toki ole mitään väärää. Osa kuluttajista on varmasti valmiita maksamaan uudistuksista, jos niitä sellaisiksi voidaan kutsua.

Luonnollinen ja tasapainoinen ääni
Avarampi äänikuva kuin HD 600-sarjassa
Käyttömukavuus

Hieman vaisu basso ja diskantti

Aapeli Leminen

Itselleni tutut kappaleet kuulostavat HD 505:llä välittömästi siltä kuin odotankin, joskin aavistuksen kevyiltä. Sennheiser kuvaileekin uutuusmallinsa ääntä analyyttiseksi, joten tässä on perää. Etenkään keskitaajuuksien osalta on vaikeaa löytää HD 505:tä neutraalimpaa ja luonnollisempaa kuuloketta. Toisto on ylipäätään selkeää ja jonkinasteisena yllätyksenä myös avaran tuntuista hyllystäni löytyvään HD 600 -malliin verrattuna. Alin basso kuulostaa lisäksi HD 505:llä iäkkäämpää isoveljeään tukevammalta, mutta totuuden nimissä nykymittapuulla edelleen varsin kesyltä. Tämä häiritsee jonkin verran kuuntelukokemusta, kun soittoon päätyy nykypoppia. Diskantti kuulokkeissa painottuu niin sanotulle preesensalueelle, joten aistin äänenvoimakkuutta nostaessa pientä rosoisuutta ja jopa terävöitettyä sibilanssia. Toisaalta samalla kaikkein ylimmät taajuudet jäävät hieman vaisuiksi, joten kuulokkeet eivät miellyttäne ilmavan toiston ystäviä.

Kuuntelin HD 505:tä rinnakkain myös edullisemman HD 560S:n kanssa. HD 560S kuulostaa hieman hyökkäävämmältä ja ohuemmalta, mutta myös raikkaammalta. Se toistaa lisäksi alabassoa tukevammin kuin HD 505, joten uutuusmallin ääntä on säädetty hieman rauhallisemmaksi ja kevyemmäksi. Hetken päästä en kuitenkaan enää arvaisi, kumpaa kuuloketta kuuntelen, koska ne ovat lopulta todella samanlaiset. HD 505 ei siis tarjoa kriittisesti arvioituna oikeastaan mitään uutta.

Teppo Hirvikunnas

Ensivaikutelma on, että äänimaailma on tasapainoinen ja neutraali, mikä tekee kuulokkeista varmaan pitkäaikaiseen kuunteluun sopivat. Diskantti soi aika miellyttävästi, mutta voisi olla hieman kirkkaampi ja ilmavampi – ylärekisteriin jää kaipaamaan lisää avaruutta ja läpikuultavuutta. Ääni on erotteleva, mutta samalla hieman lattea, eikä oikein tempaa mukaansa. Bassoalue on melko kontrolloitu ja sävykäs, mutta basso soi jonkin verran pinnassa, mutta toisaalta alinta botnea uupuu. Äänessä ei ole sinänsä mitään ärsyttävää. Tasapainoinen ääni ja miellyttävä käyttömukavuus. Se ei kuitenkaan tarjoa erityistä elämyksellisyyttä tai sävykkyyttä, joka tekisi kuuntelusta innostavaa. Kyseessä on luotettava ja hyvin soiva kuuloke, mutta ilman selkeää wow-efektiä. Ehkäpä loppupeleissä hyvä asia?

Mikael Liukkonen

HD 505 on varsin helppo kuunneltava: puhtaan kepeä ja avara äänimaailma, jossa ei varsinaisesti töki tai ärsytä mikään. Keskialueen toisto on tämän kuulokkeen “se juttu”, ja on jo voitto sinällään, koska juuri siellä on valtaosa äänitteiden informaatiosta. Bassotoisto on napakka, mutta sen ulottuvuus rajallista. Diskanttitoisto on luonnollista ja tasoltaan makuuni juuri sopivaa, mutta tietty briljanssi olisi tehnyt siitä vielä paremman. Orgaaniset, akustiset soittimet toistuvat luonnollisesti ja tasapainoisesti, mutta turboahdettu poppi á la Lady Gaga kaipaisi lisää ruutia basso-osastolta.