Opas: Parempia kuvia älypuhelimella – Näe parempia kuvia

Puhelinten kamerat ovat jo niin hyviä, että välttämättä mitään muuta kameraa ei tarvitse hankkia.

TEKSTI & KUVAT: Matti Sulanto

Vielä nykyäänkin monia mietityttää puhelinkameroiden kuvien tekninen laatu tai ominaisuuksien riittävyys, mutta useimmat epäilyt ovat turhia. Jokaisen kameran käyttöön liittyy rajoituksia. Iso järjestelmäkamera pursuaa ominaisuuksia ja teknisiä hienouksia mutta painaa paljon ja vie tilaa. Puhelinkamera taas on pieni ja kevyt mutta kuvanlaadultaan teknisesti järkkäriä jäljessä. Siitä huolimatta tekninen laatu on jo niin hyvä, että useimpiin tarkoituksiin se riittää. Ylivoimaisesti suurin osa kuvistahan katsotaan melko pieneltä näytöltä.

Pahin jarru hyviin kuviin kuitenkin on lähes aina kuvaaja, ei kamera. Opettelemalla hyödyntämään oman kameran ominaisuudet ja kuvaamalla harkiten voit parantaa kuviasi ostamatta uusia laitteita. Lopulta kännykameralla kuvaamiseen sopivat miltei samat ohjeet kuin millä tahansa kameralla kuvaamiseen.

Valotuksen hallinta

Kuvanlaatu on siis hyvä mutta ei siedä kovin isoja virheitä varsinkaan valotuksen suhteen. Siksi valotus eli kuvan kirkkaus pitäisi olla kohdallaan jo kuvaustilanteessa.Yleensä automaattivalotus toimii hienosti, mutta joskus siihen pitää puuttua. Melkein kaikilla puhelinkameroilla tämä onnistuu.

Kamerasovelluksia on vaikka kuinka paljon, ja niillä saa valotussäädöt niihinkin puhelinkameroihin, joista säädöt puuttuvat. Löydät sovelluksia käsittelevän oppaan täältä.

Yleisimpiä ongelmatilanteita valotukselle ovat vastavalo ja hämärä valaistus.

Vastavaloon kuvatessa kamera saattaa valottaa kohdetta kirkkaamman taustan mukaan, jolloin pääkohde jää tummaksi siluetiksi. Korjaamalla valotusta vaaleammaksi pääkohde nousee paremmin esiin, mutta samalla tausta voi jäädä melkein valkoiseksi, koska kamera ei pysty toistamaan kaikkia sävyjä tummimmasta vaaleimpaan. Kannattaa myös kokeilla hdr-ominaisuutta, joka pyrkii tasoittamaan suuria kirkkauseroja yhdistämällä kaksi eri valotusta. Hdr (high dynamic range) toimii uusissa puhelinkameroissa erittäin hyvin, ja sitä voi pitää päällä vaikka koko ajan, jolloin kamera päättelee milloin hdr on tarpeellinen.

Liikkuvaa kohdetta hämärässä kuvattaessa puhelinkameran rajat tulevat vastaan melko nopeasti, mutta jos kohde ei liiku, niin tilanne muuttuu täysin. Hämärässä täysautomaatti yrittää pitää valotusajan sellaisena, että kuva ei tärähdä, mutta samalla herkkyys nousee ylöspäin, mikä taas lisää kohinaa kuvassa. Jos kamerassa on optinen kuvanvakain, niin melko pitkätkin valotusajat ovat mahdollisia ilman jalustaa tai tukea, jos keskityt kuvaamiseen huolella. Valotusaika kannattaakin säätää käsin niin pitkäksi kuin mahdollista, jolloin herkkyys samalla laskee ja kuvan tekninen laatu paranee. Kokeilemalla saat selville, kuinka pitkän valotusajan pystyt pitämään kameraa paikallaan.

Ottamalla tukea tai laittamalla puhelimen jalustan päälle voit pidentää valotusaikaa jopa sekuntien mittaiseksi, jolloin ihan oikeat yökuvatkin onnistuvat.

Kaikista parhaaseen tekniseen lopputulokseen pääset kuvaamalla raakakuvia, joita voit jälkikäteen säädellä ihan eri tavalla kuin jpg-kuvia. Se edellyttää pientä lisätyötä ja erillistä sovellusta kuvankäsittelyyn, mutta lopputulos on vaivan arvoinen. Raakakuviin tosin eivät kykene ihan kaikki puhelinkamerat.

Panoraama näyttää enemmän

Panoraamat ovat hauskoja ja näyttävät jotain sellaista, jota emme voi silmillä nähdä yhdellä kertaa. Puhelinkamerat tekevät hämmästyttävän helposti suhteellisen hyviä panoraamoja teknisesti, mutta parhaaseen tulokseen pääsee, kun kohde tai sen osat eivät ole ihan lähietäisyydellä. Kuvaustulos paranee, kun pidät kameran täysin suorassa kuvauksen aikana, ellet sitten halua kokeilla jotain tavallisesta poikkeavaa.

Sisällön kannalta panoraama toimii parhaiten silloin, kun kohteessa on joitain korkeuseroja. Esimerkiksi rantamaisema merelle päin kuvattuna ei välttämättä näytä kummoiselta panoraamassa, ellei mukaan mahdu muutakin kuin vettä ja tasaista hiekkaa.

Sisältö ratkaisee

Mikään tekninen seikka ei kuitenkaan merkitse yhtään mitään, jos kuvan sisältö ei kiinnosta katsojaa. Sisältö on siis kaikista tärkein asia valokuvassa, ja kun se on kunnossa, niin teknisellä laadullakaan ei ole niin väliä.

Valo tekee kuvan, ja siksi valo pitää osata nähdä. Moni kohde ja näkymä ovat silmillä katsottuna hienoja mutta eivät toimi valokuvassa, koska valo on huono, eikä valokuvaan tallennu tilanteesta mitään muuta. Kuvaushetkellä kokemasi tunne, äänet, tuoksut ynnä muut eivät välity katsojalle suoraan, vaan ne pitää yrittää välittää pelkällä kuvalla. Siksi valo on niin tärkeä.

Valon näkemistä ja lukemista voit harjoitella ilman kameraakin miettimällä, mikä on valon suunta, miten varjot lankeavat ja miten valo muotoilee kohdetta tai näkymää. Samaa voit tehdä, kun näet mielestäsi hienon valokuvan. Voit pohtia, mitä valo tekee kuvassa.

Valoon ei voi vaikuttaa muuta kuin valaisemalla, mutta se ei ole useimmissa tilanteissa käytännöllistä. Jos kohde on vaikka ihminen, niin silloin on helppo siirtyä sinne missä valo toimii. Jos taas kohteena on maisema tai rakennus, niin ei auta kuin odotella sopivaa valoa tai tyytyä siihen mitä sillä hetkellä on. Joskus kyse on vain minuuteista, kun aurinko tulee esiin pilven takaa ja maisema muuttuu täysin. Joskus taas odotusta voi olla päiviä tai viikkoja, jos tavoitteena on jotain erityistä tai säätila ei muutu.

Kuvatessa pitää muistaa katsoa koko kuva-alaa, ei pelkästään pääkohdetta. Ennen napin painallusta mieti hetki, mitä kuvassa oikein näkyy: Miten asiat asettuvat kuva-alalle ja näyttääkö kaikki paremmalta, jos käännät kameraa tai siirryt vähän. Onko kuvan reunoilla tai taustalla katsojan huomiota vievää rojua tai esimerkiksi kirkkaita värejä. Yritä pelkistää kuvaan vain se mitä haluat näyttää ja rajaa loput pois mahdollisuuksien mukaan.