Opas: Näin c-kasetti toimii!

Ääntä talteen analogisesti magnetismin avulla: näin c-kasetti ja kasettisoitin toimii!

Teksti: Heikki Kivelä
Kuvat: Creative commons / Pexels.com

Kasettisoittimen anatomiaa
Perinteisen kasettisoittimen julkisivun esillepano ei juurikaan ole ajan saatossa muuttunut. Kuvassa Technicsin RS-M215, joka oli tuotannossa vuosina 1982–83. Soittimen vasemmasta laidasta löytyvät virtapainike sekä kasettipesä, jonka alapuolella on omat painikkeensa pesän avaukselle, äänitykselle, kelaukselle, pysäytykselle ja pauselle. Keskiosassa yläpuolella rullaavat numerot ilmaisevat sen, missä vaiheessa nauhaa ollaan menossa, mikä taas helpottaa esimerkiksi tietyn kappaleen löytämistä. Sen oikealla puolella taas on yleensä vu- eli volume unit -mittari, joka kertoo signaalitason keskiarvon.

Alapuolella keskellä on kuulokelähtö ja sen oikealla puolella kolme kytkintä, joista tape selectillä valitaan nauhatyyppi (tässä tapauksessa hapettamaton metalli, kromioksidi tai normaali eli rautaoksidi), Dolby NR -kytkimellä kohinanvaimennus sekä input selectillä äänityksen sisääntulo mikrofoni- tai linjatasoisesta signaalista. Kaksi potentiometriä oikealla ovat vasemman ja oikean kanavan äänitystason säätöä varten ja vasemman reunan 6,3-millimetriset plugiliitännät mikrofonien kytkentää varten.

Toista, tallenna – ja toista
Kasettisoittimen sisällä ääninauha kulkee vakionopeudella 4,75 senttimetriä sekunnissa koskettaen äänipäähän tai -päihin. Äänityspäähän johdetaan äänisignaali, jolloin nauhalle magnetoituu äänisignaalin eräänlainen kuva magneettisessa muodossa. Kun taas nauha kulkee toistopään ohi, muodostuu sen käämin napoihin jännite, joka vastaa alkuperäistä audiosignaalia.

Laadukkaammissa nauhureissa voi olla kolmekin äänipäätä. Tavanomaisemmissa c-kasettisoittimissa äänitys- ja toistopäät on yhdistetty (kuten kuvassa alhaalla keskellä). Toteutuksen huono puoli äänityskäytössä on se, ettei tallentuvaa signaalia voida kuunnella nauhan kautta.

Nauhan kuljetusmekanismin laatu määrää sen, miten värinätön ja huojumaton äänentoisto saavutetaan. Nauhan kulkunopeus vakioidaan yleensä kuljettamalla nauha vetoakselin ja kumirullan välistä (kuvassa alhaalla oikealla). Itse nauha taas pysyy sopivalla kireydellä kelalautasten momentin ansiosta.

Kun nauhuri käynnistetään toistolle tai äänitykselle, kumirulla siirtyy kiinni vetoakseliin ja niiden välissä oleva ääninauha alkaa kulkea vetoakselin määräämällä nopeudella. Samalla kelamoottorit kytkeytyvät sopivalle momentille.

Asiaa nauhasta
Perinteinen c-kasetin ääninauha koostuu tarkoitukseen sopivasta muovisesta taustamateriaalista, joka paitsi pitää nauhan mekaanisesti koossa myös estää nauhakerrosten läpi tapahtuvan kopioitumisen. Tähän taustamateriaaliin kiinnitetään magnetoituva kerros, joka voi olla rautaoksidia (FeO), kromioksidia (CrO2) tai hapettamatonta metallia.

Vaikka käytetty äänitystapa ja -laitteisto vaikuttaa tallenteen lopputulokseen keskeisesti, yleisellä tasolla erilaisia nauhatyyppejä voidaan kuvailla siten, että rautaoksidinauhassa on paksu, bassovoittoinen ja diskanteiltaan vaimentunut profiili, kromioksidinauhassa enemmän diskanttia ja vähemmän bassoa, ja taas metallinauhassa hiukan laajempi taajuuskaista.

Ääninauhan varsinainen magnetoituva kerros koostuu liima-aineella sidotuista magnetoituvista hiukkasista. Tämä puolestaan aiheuttaa sen, että toistossa on aina jonkin verran kohinaa. Kun audiosignaalin tasoa nostetaan, saavutetaan jossakin vaiheessa raja, jolloin ääninauha ei enää magnetoidu enempää vaan siinä tapahtuu kyllästyminen eli saturaatio. Tällöin nauhalle tallentuvan signaalin taso ei nouse samassa suhteessa kuin syötetyn signaalin taso ja tallentuva signaali säröytyy.

Mistä kasetteja?

Siinä missä ennen vanhaan tyhjän c-kasetin saattoi ostaa vaikkapa R-Kioskilta, nykyään homma ei hoidu niin helposti. Silti, ainakin toistaiseksi, tyhjiä c-kasetteja on saatavilla Suomessakin esimerkiksi useimmista Clas Ohlson -myymälöistä hintaan 11,99 euroa per viisi kappaletta tai verkkokaupasta tilaamalla. Jos taas etsinnässä on laadukkaammat nauhat, esimerkiksi Thomann myy 60 minuutin kromikasetteja hintaan 5,90 euroa kappale verkkokaupassaan.

Sitten taas, jos nauhan laadulla ja mahdollisella kunnolla ei ole niin väliä, jo kertaalleen käytettyjä kasetteja kannattaa etsiä esimerkiksi kotimaisista verkon huutokaupoista, kuten tori.fistä ja huuto.netistä. Noin eurolla voi saada paitsi (ainakin jotenkuten) toimivan tallennusaihion myös mielenkiintoista musiikkia kasettimuodossa!

Artikkeli on luettavissa AVPlus-lehdestä 3/2020 (nro. 196)