Kokeilussa Pro-Ject CD Box RS2 T & Pre Box RS2 Digital: ”Joka kodin highendiä”

Pro-Jectin CD Box RS2 T ja Pre Box RS2 Digital -laitekombo sai viime vuonna EISA-palkinnon parhaan digitaalisen lähteen kategoriassa. Oliko kyseessä poliittinen valinta, vai onko duo todellakin ylistyksensä arvoinen? Meillä on vastaus!

Teksti: Olle Linder & AVPlus-toimitus
Kuvat: Hifi&Musik

Mitä tulee mieleen ensimmäisenä Pro-Jectista puhuttaessa? Useimmat varmaan ajattelevat toimivia ja suhteellisen edullisia vinyylisoittimia. Niistähän merkki on tunnettu ja niihin se luotti silloinkin, kun cd jyräsi hifikentällä.

Mutta Pro-Jectin ansioluettelo on paljon monipuolisempi. Se selviää pelkästään vilkaisemalla merkin Suomen-maahantuojan AH-Hifisystems Oy:n katalogia, jossa jo pelkästään vinyylisoittimia on melkein 50. Erilaisia erillislaitteita taas on kuutta eri linjaa. Vaikka suurin osa sortimentista koostuu keskitason kamppeesta, mukana on myös sitä tinkimättömämpää osastoa – esimerkiksi juuri tähän testiin valikoitunut cd-pyöritin CD Box RS2 T ja esivahvistin–da-muunnin Pre Box RS2 Digital, joiden yhteishinta kipuaa jo 4 490 euroon.

Perinteisessä seurassa
Nykypäivänä moni pitää cd-soittimia ikään kuin itsestäänselvyytenä. Todellisuudessa kuitenkin niitä valmistetaan yhä vähemmän, ja levymyyntikin on ollut merkittävässä laskussa jo pitkään. Tästä johtuen myös erilaisten valmistuksessa tarvittavien komponenttien saatavuus on heikentynyt. Cd-soittimien klassikkosarjalaisiakaan ei enää niin vaan hankita.

Esimerkiksi Philips kehitti ja valmisti osaa soittimistaan aikanaan Wienissä. Tämä toiminta siirtyi sittemmin StreamUnlimitedin nimiin, jonka taas Wienin liepeillä niin ikään toimiva Pro-Ject kertoo valmistavan kaikista parhaiten alkuperäisen Red Book -standardin mukaisia laitteita. Standardin määritelmän mukaan tekniikan bittisyvyys on 16 ja näytetaajuus 44,1 kilohertsiä. Moni muu valmistaja taas luottaa cd-soittimissaan tietokoneille suunniteltuun dvd-mekaniikkaan.

Pro-Jectin cd-pyörittimessä oleva mekanismi on nimeltään CD Pro-8. Kyseessä on päältä ladattava ratkaisu magneettisella kiekolla, joka pitää levyn paikallaan. Vastaavia toteutuksia löytyy muun muassa Brystonilta, Krelliltä, Naimilta ynnä muilta, eli toisin sanoen hyvässä seurassa ollaan. Komealla alumiinikuorella ja hiilikuituripustuksella silattu paketti on vieläpä todella siisti. Sen kohdalla ollaan todella kaukana huterista tietokonevirityksistä.

Itse CD Box RS T2 on varsin suoraviivainen vekotin. Takaa löytyy ainoastaan digiannot ja virtaliitäntä. Sama spartalaisuus näkyy muuallakin soittimessa. Vaihtaakseen levyä etukannen luukku täytyy avata käsin, sillä siinä ei ole lainkaan kauko-ohjattavaa hydraulista mekanismia tai vaimennusta. Äärimmäistä manuaalisuutta siis, ja sama jatkuu etupaneelissa. Virta kytketään simppelistä vipukytkimestä, ja yksinkertaisen näytön oikealla puolella on neljä ohjausnäppäintä – toiston käynnistys ja pysäytys sekä raidanvaihto eteen ja taakse.

Eräs yksityiskohta on kuitenkin varsin mielenkiintoinen, nimittäin takapaneelista löytyvä hdmi-liitäntä i2S-merkinnällä. Sen kohdalla on kyse digitaalisesta lähdöstä sisältäen kanavan ulkoisen da-muuntimen kellolle, joka taas voi komentaa soittimen omaa kelloa. Vaikka tekniikalle ei ole vakiintunutta standardia, osa valmistajista hyödyntää PS Audion toteutustapaa.

Kyseistä ulostuloa on mielestämme syytä käyttää. Teimme nimittäin vertailun ammoisen testivoittajan, Pioneer 668DV:n kanssa, ja Pro-Jectin toteutus hdmi:llä veti pitemmän korren. Äänikuvan tarkkuus oli parempi, ja toisto soljui luontevammin.

Monipuolinen digimylly
Jos Pro-Jectin pyöritin on parivaljakon yksinkertaisempi edustaja, Pre Box RS2 Digital tarjoaakin sitten enemmän ominaisuuksia. Sitä voi käyttää esivahvistimena kahdella analogitulolla, rca- tai xlr-muodossa. Suodattimia taas löytyy sekä digitaalisena että analogisena. Me käytimme pääsääntöisesti asetusta ”Minimum phase, slow”, jolla ääni oli hiukan pehmeämpi. Bufferia puolestaan voi ajaa joko transistoreilla tai putkilla, joita löytyy neljän 6922:n muodossa. Verkkoyhteys on tarjolla langattomana tai langallisena, ja erilaisia digiottoja on kaikkiaan kuusi. Etupaneelista taas löytyy virtakytkin, kuulokeliitäntä, äänenvoimakkuuden säädin, näyttö ja neljä navigointipainiketta.

Kuuntelimme Pre Box RS2 Digitalia myös kuulokkeilla. Kuulokeanto toimi hyvin ainakin Sennheiser HD800:lla – ja vielä paremmin, kun käytössä oli alkuperäistä kaapelia hiukan parempi vaihtoehto. Laitteen linja-anto ei mykisty kuulokkeet kytkettäessä, joten luurikuuntelussa päätevahvistin on syytä napsauttaa pois päältä.

Pre Box RS2 Digitalin da-muunnin käyttää kahta ESS9038Q2M-lastua. Ne ovat tuttuja niin monesta asiayhteydestä, että niistä on hankala olla oikein mitään mieltä. Eikä niiden valinta takaa kokonaisuuden kannalta mitään.

Hopeakiekko hehkuu edelleen
Laitekaksikon testijakson aikana tuli pyöriteltyä paljon cd-levyjä, eikä Red Book -standardin mukainen toteutus ole tosiaankaan kärsinyt aikojen saatossa, vaikka esimerkiksi Roon käykin kuumana. Soittolistalla oli originaalimuodossa Alan Parson Projectia, Dire Straitsia, Mike Oldfieldiä, Al di Meolaa sekä Radioheadia. Ja milloinkas itse kuuntelit viimeksi R.E.M.:iä? Me nautimme hyvin tuotetusta rockista ajalta ennen loudness-sotia – elävien muusikkojen soittamana.

Referenssi-da-muuntimessamme on kaksi desibeliä voimakkaampi lähtö, ja olisi helppo luulla, että se tarjoaisi enemmän dynamiikan saralla. Pro-Jectin kaksikko on kuitenkin hyväkäytöksinen haastaja, jonka transienttien ja äänen täyteläisyyden kesken vallitsee mainio balanssi. Siihen verrattuna Chord Mojo kuulosti aavistuksen sähäkältä ja vähän liiankin iskevältä. Pro-Ject tarjosi harmonisempaa ja luonnollisemmin soljuvaa ääntä. Samalla parivaljakko on kuitenkin melko analyyttinen, sillä jotkut vanhat Mercury Living Presence -levyt kuulostivat melko terävältä ja Decca-albumeiden isku tuntui kunnolla.

Striimauskin onnistuu
Olemme tottuneet käyttämään Roon-sovellusta suoraan tietokoneelta ilman erillistä striimeriä. Koska nyt testatussa RS2-laiteparissa on vain cd-pyöritin ja da-muunnin, päätimme kytkeä niiden rinnalle Pro-Jectin Stream Box S2 Ultran. Vaikka kyseinen laite edustaa valmistajan yksinkertaisempaa mallistoa, siinäkin on omat mielenkiintoiset ominaisuutensa, muun muassa kyky vähentää jitteriä.

Yllättäen Stream Box S2 Ultra onnistui puristamaan Pre Box RS2 Digitalin da-muuntimista vielä oikeaoppisemman suorituksen. Toistoon tuli lisää ulottuvuutta, ja äänikuva tarkentui entisestään. Esimerkiksi kuoromusiikin stereovaikutelma syveni perinteisestä kanavajaottelusta.

Mikä on The Clashin paras biisi? Complete Control vai White Man in Hammersmith Palais? Ensin mainitussa on kunnon basarit, kun taas jälkimmäisessä on enemmän ryhtiä ja koko bändi soittaa komeasti yhteen. Ja se myös voittaa, sillä jälki on aivan eri luokkaa kuin referenssikalustolla. Nyt ollaan oikeasti hyvän äärellä.

Mutta mikä sitten vaikuttaa ääneen eniten? Meidän mielestämme digifilttereiden vaikutus on kaikista vähiten erottuva. Sen sijaan kytkentätapa cd-pyörittimen ja da-muuntimen välillä merkitsee enemmän – ja sillä saralla hdmi/i2S voittaa. Eniten painoarvoa on kuitenkin sillä, että da-muuntimen toimintaolosuhteet ovat kunnossa. Ulkoisen striimerin käyttö pc:n sijaan kasvattaa ainakin Pro-Jectin da-muunnoksen tehoa. Siten ei varsinaisesti ole väliä, luukuttaako rähjäistä 77-punkkia vaiko Opus 3:n upeita levyjä, sillä äänikuva kokonaisuudessaan on suurempi ja siistimpi.

Putkilla vai trankuilla?
Analogilähdöstä puhuttaessa putki- ja transistoritoteutuksella ei ollut merkittävää eroa, mutta jos valita pitäisi, niin putket kuulostivat miellyttävämmältä. Molempien ääni oli luonteeltaan lämmin, lähinnä siinä mielessä, ettei toistossa erottunut mainittavaa karkeutta. Putkivaihtoehdolla yleinen äänikuva oli kuitenkin suurempi, tarkempi ja eri instrumenttien esityskyvyltään selvärajaisempi.

Käytimme erillistä esivahvistinta pitkin testiä, mutta päätimme kokeilla, miten da-muunnin käyttäytyy, jos sen kytkee suoraan päätevahvistimen suhteellisen matalan ottoimpedanssin tuloon. Putkia käytettäessä lopputulos ei ollut toivottu, koska putkitilan lähtöimpedanssi on korkeampi (220 ohmia) kuin transistoreita käytettäessä (180 ohmia). Putkivaihtoehto ei siis yksin riittänyt ajamaan päätevahvistinta.

Jäimme vähän kaipaamaan mahdollisuutta ohittaa äänenvoimakkuussäätö tai asettaa lähtötaso kiinteään äänenvoimakkuuteen. Nyt Pre Box RS2 Digital piti vääntää täysille, ja siltikin siltä olisi toivonut enemmän tehoa. Lisäksi ihmettelimme, miksei äänenvoimakkuuden säädölle ole mitään indikaattoria näytössä.

CD Box RS2 T -pyörittimestä ei sinänsä jäänyt muuta moitittavaa kuin se, että se oli vähän kranttu joillekin levyille. Kaksi raitaa Harmonia Mundilla vähän hyppi, kun taas vanhalla Pioneerilla ei ollut mitään vaikeuksia niiden lukemisessa. Mutta eipä se toisaalta kuulostanutkaan yhtä hyvältä.

Itävaltalaisen StreamUnlimitedin kehittämä kunnianhimoinen mekaniikka pohjautuu päältä tapahtuvaan levyn syöttöön sekä hiilikuitualustaan, joka on eristetty kierrejousin jyrsitystä alumiinista valmistetusta kotelosta.

Koska Japanissa ei ole musiikkipalvelua, joka tarjoaisi pakkaamatonta tai vielä vähemmän korkearesoluutioista musiikkia, tiedostot ladataan enimmäkseen muistitikuille. Japanin Universal on kuitenkin julkaissut cd-levyllisen mqa-formaatissa olevaa musiikkia, jota kuuntelimme testin aikana. Toisto oli erittäin hyvää ja täysin kehittynyttä, sillä da-muunnin pyöritti 24-bittisiä ja 384-kilohertsisiä tiedostoja muitta mutkitta.

Pyöritin tarjoaa useammankin liitäntämahdollisuuden kattaen aes/ebu:n, optisen toslinkin, koaksiaalisen s/pdif:in sekä myös i2S:n, joka on toteutettu hdmi:llä. Vastaavat liitännät löytyvät myös da-muunnin–esivahvistimesta, jossa on lisäksi usb-b, bluetooth sekä niin balansoidut kuin balansoimattomatkin linjatulot ja -lähdöt. Molemmat laitteet toimivat ulkoisella virtalähteellä.

Yksiväriseenkin näyttöön mahtuu paljon tietoa, eikä navigointikaan ole hankalaa.

Artikkeli on luettavissa AVPlus-lehdestä 3/2020 (nro. 196)