Kokeilussa Nintendo Classic Mini SNES – Kompakti klassikko

Japanilainen pelialan jättiläinen Nintendo on tehnyt raivopäisen paluun konsolimarkkinoiden kärkikahinoihin. AVPlus-numerossa 2/17 arvioitu Nintendo Switch on myynyt hyllyjä tyhjäksi ympäri maailman, ja konsolin uudet Zelda ja Mario ovat vahvoja vuoden peli -ehdokkaita. Nyt tarkastelun alla on kuitenkin aikamatkan 1990-luvulle tarjoava Nintendo Classic Mini: Super Nintendo Entertainment System.

Teksti: Jemo Kettunen / Kuvat: Valmistaja
Julkaistu AVPlus-lehdessä 9–10/2017.

Moni tämänkin lehden lukijoista on viettänyt lapsuuttaan tai nuoruuttaan Nintendon konsoleiden parissa. Kahdeksanbittinen Nintendo Entertainment System, tuttavallisemmin NES (vuodelta 1983, Euroopassa 1986) ja sitä seurannut Super Nintendo Entertainment System eli SNES tai ihan vain Super Nintendo (vuodelta 1990, Euroopassa 1992) määrittivät länsimaiselle yleisölle, mitä videopelaaminen on. Näiden laitteiden myötä Nintendon nimi myös määrittyi synonyymiksi televisioon kytkettävälle pelikonsolille.
Alkuperäisten konsoleiden rauta on jo vanhaa ja hinnat pilvissä. Vuosi sitten Nintendo julkaisi NES-konsolinsa uudelleen modernisoituna 30 pelin standalone-konsolina nimellä Nintendo Classic Mini: Nintendo Entertainment System. Miniatyyrikokoinen laite osoittautui valtavaksi menestykseksi. Emoyhtiö ei kenties osannut arvioida huikeaa menekkiä, ja lopputuloksena internet-huutokauppojen trokarit käärivät laitteista rosvopäälliköllisiä summia rahaa.
Hiljattain julkaistun Classic Mini SNESin kanssa saatavuusongelma ei ole yhtä paha, vaikka markkinat eivät aivan yksimielisyyteen laitteen hinnasta olekaan vielä päässeet. Suomeen rantautuneesta erästä on nyt pyydetty 150 euron tuntumassa liikkuvia summia, kun Manner-Euroopasta laitteen hinta on alle satasen.

Nenä-nostalgiaa

Laatikon avatessa nenään tulvahtaa uuden Nintendon tuoksu munuaisiin lyövän nostalgiayllätyksen tavoin. Söpön ja pienikokoisen konsolin sisällä ei tietenkään jyllää alkuperäinen rauta vaan dedikoitu emulaattori. Classic Minin ääni ja kuva siirtyvät nykyaikaisiin teräväpiirtolaitteisiin hdmi-kaapelia pitkin.
Paketissa toimitetaan kaksi alkuperäisen kokoista ja mallista ohjainta, joiden puolitoistametriset johdot ovat puolestaan markan devalvaation hajuinen tuulahdus suoraan 1990-luvulta. En tiedä, olisiko langaton modernisaatio sitten vieraannuttanut laitetta liiaksi alkuperäisestä, mutta lyhyistä johdoista tulee käyttökokemuksen ainoa miinuspiste. Sedän oli tuotava Nintendo aivan sohvan vierelle, jotta yletti pelaamaan rennosti röhnöltään. Ohjaimiin on saatavilla edullisesti myös jatkojohdot, joiden hankintaa suosittelen, mikäli käytössä on jotain 19-tuumaista putkitelevisiota modernimpaa.

Konsolipelaamisen ensimmäinen kultakausi

Super Nintendon valtakausi on näin jälkikäteen arvioituna pelihistorian parhaiten aikaa kestäneitä vaiheita. Konsolipelien ympärillä alkoi liikkua enemmän rahaa, niiden kehitykseen panostettiin enemmän ja peleistä alkoi tulla laajempia, monitasoisempia ja syvällisempiä.
Etenkin japanilainen roolipeli eli kultakauttaan. Kunnianhimoisia kokonaisuuksia oli olemassa jo NESille, mutta laitteistorajoitteet tekivät niistä melko yksinkertaisia ja kömpelöitä tämän päivän silmälle.
SNES puolestaan on graafisesti oikeasti poikkeuksellisen kaunis konsoli. Laite osui aikaan, jolloin 2d-grafiikkaa osattiin hyödyntää mutta siirtymä 3d:hen ei ollut vielä kunnolla käynnistynyt. Nintendo kykeni 16 bitillään 256 yhtäaikaiseen väriin ja kikkaillen jopa 4096 sävyn palettiin. Edes nykystandardeilla matala resoluutio ei asettunut esteeksi kauniiden kaksiulotteisten näkymien suunnittelemisessa. Kookas mutta funktionaalinen pikseli vetoaa etenkin indie-pelisuunnittelijoihin tänäkin päivänä. Vertailukohtana taas seuraavien konsolisukupolvien arkaainen 3d-grafiikka välittyy nykysilmään yksiselitteisen karkeana.

Valmiiksi katetut herkut

Ysärillä lapsuuttaan viettäneet muistavat kasettiin puhaltamisen, mutta se on mennyttä aikaa. Laitteen sisäisessä muistissa on kiinteästi 21 Nintendo-klassikkoa, jotka ovat pelihistorian klassikoiden kermaa. Mega Man X, Zelda: A Link To the Past, Super Metroid, Castlevania IV, Mariot, Donkey Kong Country ja muut ovat osoitus siitä, minkälainen arsenaali pelimaailman ydinmehua SNESiin tiivistyi. Käytettävissä olevista keinovaroista on osattu ottaa kaikki irti, ja lopputuloksena on silkkaa pelaamisen riemua tänäkin päivänä.
Vaikka valikoima on kattava, ei konsolille ole mahdollista ostaa tai ladata lisää pelejä virallisin keinoin. Vähänpä internetin koodariarmeijat tietenkään ovat asiasta välittäneet, ja Classic Mini kräkättiin tietenkin alta aikayksikön. Pelattavaa riittää kuitenkin Nintendon omalla, kiistattoman loistavalla valikoimalla tuhansia tunteja, enkä itse kokenut tarvetta alkaa kokeilemaan laitteen arkkitehtuurin rajoja. Ainoat klassikkonimet, joiden poisjääntiä hämmästelin, ovat japaniroolipelien virstanpylväs Chrono Trigger sekä taistelupelien keisari Mortal Kombat II. Tappelunnälkä talttuu kuitenkin vielä Kombatiakin ikonisemmalla Street Fighter II:lla ja jrpg-nörteille löytyy EarthBoundista, Final Fantasy III:sta, Super Mario RPG:stä ja Secret of Manasta ensiluokkaista grindattavaa likimain tarpeeksi.

Uutta vanhan seassa

SNES Classic Minin erikoisuutena on varhaista 3d-grafiikkaa hyödyntäneen Starfox-pelin (vuodelta 1993) jatko-osa Starfox II, joka saatettiin valmiiksi jo vuonna 1996 mutta peruttiin Nintendo 64 -konsolin julkaisun tieltä. Peli saa siis virallisen ensijulkaisunsa Classic Minin myötä vuonna 2017. Varhaista polygonigrafiikkaa hyödyntävä peli näyttää tänään likipitäen surrealistiselta taideteokselta.
Aikoinaan pelit tallennettiin tietyissä pelin sisäisissä tallennuspaikoissa. Joskus tämä saattoi tarkoittaa pitkääkin saapastelua epäonnistuneen lopputaistelun seurauksena. Modernin elämän sykkeeseen mukautuen Classic Mini mahdollistaa pelitilanteen tallentamisen koneen sisäiseen muistiin milloin tahansa. Lisäksi viimeisiä minuutteja on mahdollista kelata taaksepäin ja jatkaa suoritusta vaikkapa hetkestä juuri ennen epäonnista valintaa.

Pukin konttiin

Nintendo Classic Mini: SNES tarjoaa lapsuutensa videopelien kanssa viettäneelle valtaisan annoksen virheetöntä nostalgiaa suoraan 1990-luvulta. Tahdoitpa sitten kaahata ystävien kera saunoessa Mario Kartia, pistää puolisoa päihin Street Fighterissa tai uppoutua Metroidin tai Final Fantasyn huikeisiin yksinpelikampanjoihin, löytyy Classic Ministä lääke.
Nostalgia ei ole suinkaan ainoa syy hankkia Classic Mini. Vaikka peleistä moni löytyisi kotini varastosta vieläkin, tutustuin useaan videopelihelmeen ensimmäistä kertaa. Pääsin nauramaan EarthBoundin omalaatuiselle huumorille ja pelaamaan silmät kiiluen Secret of Manaa kaksinpelinä illasta toiseen. Laitteen suvereenia pelivalikoimaa ja yhä kuranttia kokemusta voi täysin suositella vaikkapa pukin kontissa myös laajentamaan pelaamisen parissa varttuneiden nuorempien polvien sivistystä.

+ Silmittömän kovatasoinen pelipaketti
+ Helppokäyttöinen
– Lyhyenlaiset ohjainkaapelit
– Ei virallista keinoa hankkia lisää pelejä

Nintendo Classic Mini: Super Nintendo Entertainment System
Hinta: 149 €
Lisätiedot: www.nintendo.fi

Prosessori: Allwinner R16 neliytiminen ARM Cortex-A7
Keskusmuisti: 256 Mt DDR3
Tallennus: Sisäinen flash-muisti
Kuva: 720p, 480p
Ääni: Lineaarinen pcm
Liitännät: Hdmi, usb micro-b
Muuta: Kaksi ohjainta 1,4 metrin kaapeleilla
Mitat (k x l x s): 40,5mm x 110mm x 133mm
Paino: 780 grammaa