Kokeilussa McIntosh MHA150: Paljon enemmän kuin kuulokevahvistin

McIntosh MHA150:n takapaneelin kytkentämahdollisuudet vastaavat moniin tarpeisiin. Mukana on sekä balansoitu (xlr) että balansoimaton (rca) tulo analogisille äänilähteille, ja digipuolella laite vastaanottaa signaalia optisen, koaksiaalisen sekä usb-liitännän kautta. Mukana on lisäksi McIntoshin oma mct-liitäntä sekä power control -tulo ja -lähtö sekä tukevat kullatut naparuuvit kaiuttimille.

Kukoistusta kuulokeääneen

Vaikka MHA150 toimiikin ällistyttävän hyvin eräänlaisena työpöytävahvistimena, sen perusta on kuitenkin vahvasti kuulokepuolella. Edellä mainittu impedanssisäätö, lähtötason säätö, bassonkorostus, balanssi, mono–stereokytkin sekä sisääntulon äänenvoimakkuuden säätö tekevät siitä huomattavan kehittyneen ja monipuolisen kumppanin kuulokekuuntelulle. Ja tietyt asetukset ovat tallennettavissa vielä koskemaan tiettyä sisääntuloa, joten MHA150 on helppo integroida osaksi jo olemassa olevaa järjestelmää.
Yksi mielenkiintoisimmista ominaisuuksista on HXD eli Headphone Crossfeed Director. Yleisellä tasolla crossfeed-ominaisuus simuloi kaiutinkuuntelun psykoakustisia ominaisuuksia muun muassa antamalla kahden erillisen stereokanavan signaalin hiukan sekoittua keskenään, jolloin oikean kanavan ääni vuotaa hallitusti vasempaan kuulokkeeseen ja toisinpäin – samoin kuin kaiuttimilla tilassa kuunneltaessa, jolloin ääni heijastuu huoneessa vapaasti pinnoista ja saapuu korviin hiukan eri aikaan.
McIntoshin HXD-toiminto jakoi mielipiteitä toimituksemme kesken. Sen toimivuus tuntui riippuvan käytetyistä kuulokkeista ja ennen kaikkea kuunneltavasta musiikista. Samansukuisuutta kaiutinkuuntelun kanssa toki erottui, mutta HXD:n vaikutus tuntui niistävän esimerkiksi tilavaikutelmaltaan isoksi tuotetusta musiikista ilmaa ja ulottuvuutta tehden kuuntelusta aavistuksen vaimeampaa joskin hyvin yksityiskohtaista. Stereoparilla toteutetun live-tallenteen kohdalla HDX:n vaikutus oli kaikista toimivin, sillä se toi varsinkin mataliin taajuuksiin täsmällisyyttä ja ryhdikkyyttä sekä sijoitti äänielementit tilassa melko hyvin kohdilleen. Teoriassa crossfeed-ominaisuus palveleekin parhaiten äärimmilleen eristettyä kaksikanavamateriaalia, sillä kuulokekuuntelussa se on ihmisen kuuloaistille melko haastavaa seurattavaa. Niin tai näin, HXD-ominaisuudesta voisi saada hiukan enemmän irti, jos sen määrä ja teho olisi säädettävissä edes jotenkuten pelkän päälle–pois-kytkimen sijasta.
Samanaikaisesti käynnissä olleen hifikuulokevertailun vuoksi käytössämme oli kymmenen toteutukseltaan erilaista kuuloketta, joita kuuntelimme MHA150:n kautta. Päällimmäisenä kuuntelusessioista mieleen jäi se, miten täsmällisesti laite toi esiin eri kuulokkeiden profiilin. MHA150 onnistui vastaamaan täydellisesti eri kuulokemallien tehontarpeisiin, ja siitä muodostuikin hyvin vaivattomasti eräänlainen tarkkuusinstrumentti sekä kuulokkeiden että niillä kuunneltavan musiikin hienovaraisimpien detaljien tarkasteluun. Äänenvoimakkuudesta riippumatta toistossa oli tarvittavaa voimallisuutta, joka piti musiikin tyylistä riippumatta yhtenäisenä, ehjänä ja vaikuttavana kokonaisuutena. Onkin vaikea sanoa, millä tavoin kuulokevahvistin voisi toimia vielä tätä paremmin.