Autojen tehdasasennetut äänentoistojärjestelmät jättävät usein toivomisen varaa varsinkin alataajuuksien osalta. Asian korjaamiseen on kuitenkin tarjolla ratkaisuja.
Teksti: Joni Nikkola & Teppo Hirvikunnas
Kuvat: Teppo Hirvikunnas ja valmistaja
Auton vakioäänentoisto harvoin tarjoaa riittävästi ytyä basson ystäville. Bassontoistossa autossa on etuna, että korin sisämitat ovat pienemmät kuin basson aallonpituus. Esimerkiksi 40 hertsin ääniaalto on pituudeltaan 8,5 metriä. Näin ollen bassoelementin liike moduloi suoraan tärykalvoa. Lisäksi basso on helpompi saada kuulostamaan autossa hyvältä kuin korkeammat taajuudet, sillä basso ei ole suuntaava toisin kuin keski- ja diskanttitaajuudet, jotka on suunnattava kutakuinkin kuuntelupisteisiin. Toisaalta miinuspuolina autossa on bassoelementin ja kotelon vaatima tila sekä auton ajomelu, joka kilpailee suurelta osin samasta taajuuskaistasta basson kanssa.
Yksi tapa on päivittää vakiona tulevat kaiutinelementit parempiin. Parantamalla vaimennusta saattaa myös saada kaivettua ajomelun alle hautautuneen alarekisterin esille, jolloin koko taajuuskaista pääsee paremmin oikeuksiinsa.
Vakioelementit ovat kuitenkin kooltaan pieniä eivätkä yleensä toista kovin alas, mihin ratkaisuksi jää subbari. Ihannetapauksessa subbari ei erotu lainkaan muusta toistosta, vaan se antaa vain tulitukea muulle kaiutinjärjestelmälle. Hyvin säädettynä kokonaisuus soi kuin yhdestä tuutista – vain täyteläisemmin ja ponnekkaammin.
Jos haluaa lähestyä asiaa oikein pieteetillä, voi rakentaa kaiutinelementille kotelon ja hankkia sille soveltuvan vahvistimen. Saatavilla on myös niin sanottuja free air -subbarielementtejä, jotka eivät tarvitse koteloa. Näin pääsee vaikuttamaan lopputulokseen vahvistimen ja elementin valinnalla sekä mahdollisen kotelon mitoituksella. Hienosäädössä voi edetä vaikka kuinka pitkälle ja samalla oppia esimerkiksi kaiutinkotelon rakentamisesta ja suunnittelusta.
Jos kotelon rakentamisfilosofia ei inspiroi, helpoin tapa korjata alataajuustoisto on valmis aktiivisubbari. Siinä on yhdessä paketissa niin subbarielementti, kotelo kuin vahvistinkin. Jäljelle jää ainoastaan johtojen vetäminen ja säätöjen tekeminen. Siinäkin pääsee halutessaan askartelun makuun. Asennuksen voi myös ulkoistaa.
Tarjolla on penkin alle sijoitettavia subbareita, mutta niiden avulla ei pääse yleensä parhaaseen mahdolliseen toistoon. Toinen näkymätön ratkaisu on varapyöräkoteloon sijoitettavat mallit, joissa hieman penkinalussubbaria suuremmasta kotelokoostakin on etua. Jos himoitsee parasta bassontoistoa, on useimmiten uhrattava pala takakontista subbarikotelolle.
Nykytekniikalla autoon on mahdollista saada vaivatta rintakehässä asti tuntuva, tarkka ja kuuloalueen alarajalle ulottuva bassotoisto vain reilun kenkälaatikon kokoisella lisäbassolla. Tällainen on esimerkiksi kokeiluun ottamamme Audison APBX 8 AS -aktiivisubwoofer.
Paljon pienessä paketissa
Mustalla huopamatolla verhoiltu bassoyksikkö on mitoiltaan 368 x 158 x 294 millimetriä (korkeus kertaa leveys kertaa syvyys) eli hyvinkin kompakti. Kotelossa on Audisonin itse suunnittelema ja valmistama pitkäiskuinen, erittäin jäykällä kartiolla ja kaksoispuhekelalla varustettu kahdeksan tuuman elementti. Kotelo on rakenteeltaan suljettu.
Vahvistuksesta huolehtii erikoisvalmisteinen d-luokan pääteaste, jolle valmistaja ilmoittaa peräti 250 watin jatkuvan tehon ja hetkellisesti 500 wattia. Vaikka vahvistin on kooltaan pieni, niin näinkin suuri teho saavutetaan d-luokan vahvistimen erittäin hyvän hyötysuhteen ja tässä tapauksessa Audisonin He-Li-tekniikan (High efficiency / Low impedance) avulla. Idea on ohjata vahvistimella erittäin matalaa kuormaa. Elementin nimellisimpedanssi onkin vain 0,4 ohmia(!), mikä laittaisi tavallisen vahvistimen polvilleen saman tien. Tässä tapauksessa vahvistin on suunniteltu nimenomaan toimimaan erittäin mataliin kuormiin. Näin on mahdollista saada suuri teho mutta pienellä virrankulutuksella. No toki virtaa tarvitaan kuitenkin sen verran (maksimissaan 15–20 ampeeria), että virtakaapeliksi ei tässäkään riitä mikään paukkulanka tai ryöstäminen takavaloilta.
Melkein minne tahansa
Olkoonkin kooltaan hyvin kompakti, niin sen verran kotelolla on kuitenkin mittaa ja etenkin korkeutta, että sitä ei välttämättä saa mahtumaan etupenkin alle. Lisäbasso on tarkoitettu asennettavaksi ensisijaisesti tavaratilaan. Audisonin kotelo on kuitenkin niin pieni, että se mahtuu vaivattomasti mihin tahansa takakontin nurkkaan tai jopa vararengastilaan tai jopa kiinteän hattuhyllyn alapuolelle.
Sijoittelun puolesta subbari tarjoaa kaksi vaihtoehtoa. Jos haluaa toiston yltävän mahdollisimman matalalle, elementin voi suunnata alaspäin. Jos taas haluaa enemmän potkua ja erottelukykyä, sen voi suunnata ylöspäin. Muutenkin subbarin paras sijoituspaikka löytyy parhaiten kokeilemalla. Se todellakin kannattaa.
Oli asennettava subbari sitten millainen tahansa, sen kaveriksi kannattaa itse asentaessa hankkia subbarin asennussetti, johon tavallisesti kuuluu rca-johto, herätevirtajohto, paksu, vähintään kahdeksan neliömillimetrin virtakaapeli akulle vedettäväksi sekä sulakekotelo virtakaapelille, jotta virtajohdon mahdollisesti osuessa runkoon ei sattuisi vahinkoja.
Aivan nopea homma asentaminen ei valmiin setinkään kanssa ole, vaan siihen on syytä varata suosiolla vähintään tunteja – etenkin jos tavoitteena on siisti lopputulos.
Ensimmäiseksi täytyy vetää virtajohto akun plusnavalle. Aktiivisubbarin tapauksessa mikään viritys esimerkiksi tupakansytyttimen johdoilta tai takavaloilta ei riitä, sillä virtaa vahvistin kuluttaa useita kymmeniä ampeereja. Tulipellin läpiviennin paikka saattaa olla hankalassa paikassa ja vaatia kojelaudan osittaista purkamista. Tämä usein onkin projektin työläin vaihe.
Punainen johto kytketään akun plusnapaan rengasliittimellä. Siihen kannattaa liittää myös sulake parinkymmenen sentin päähän akusta. Akulle virrat kannattaa kiinnittää vasta loppuvaiheessa, kun asennus on muuten valmis ja subbarin voi laittaa tulille. Miinusjohto on järkevintä kytkeä suoraan auton runkoon.
Aktiivisubbareissa on usein sekä linjatasoiset rca-liitännät että kaiutintasoiset sisääntulot. Vaihtoehtoina on siis napata kaiutintasoinen audiosignaali esimerkiksi takakaiuttimien johdoista tai vaihtoehtoisesti linjatasoinen signaali suoraan soittimelta. Samalla soittimelta tarvitaan herätevirtajohto, joka antaa soittimelta herätesignaalin subbarin vahvistimelle.
Monissa autovalmistajien omissa soittimissa ei ole rca- ja herätevirtalähtöjä, mutta asia korjaantuu usein erillisellä ajoneuvokohtaisella adapterisetillä, jollaista kannattaa kysäistä myymälän tiskillä samalla kertaa muuta tarpeistoa hankittaessa.
Siistiä asennusta varten täytyy usein irrottaa hieman auton verhoilua tai kynnyslistoja, jolloin johdot saa piiloon. Nippusiteitä ja sähköteippiä kannattaa varata mukaan asennustalkoisiin. Subbari kannattaa kiinnittää tavalla tai toisella auton rakenteisiin, jotta se ei kolaritilanteessa tai äkkijarrutuksissa lennä matkustajien niskaan. Jos haluaa pitää subbarin suhteellisen vaivattomasti irrotettavana, sen voi kiinnittää esimerkiksi kuormaliinoilla.
Me sijoitimme subbarin tavaratilan oikeaan takanurkkaan elementti sivullepäin kohden sivupaneelia. Kiinnitys toteutettiin kapeilla kiristyshihnoilla.
