Nala Sinephro: Endlessness

Genre: Jazz, Spirituaalinen Ambient
Julkaisija: Warp Records

Lumoavan loputon kuuntelukokemus, joka tuntuu kodilta

Arttu Seppänen kuvaa Helsingin Sanomien arviossaan, kuinka harpisti Nala Sinephron toinen albumi Endlessness on vienyt hänet mukanaan kymmenien kuuntelukertojen myötä. Aluksi Seppäsen reaktio oli epäilevä, sillä Sinephron spirituaalinen ambient jazz seuraa viime vuosien jazztrendiä. Sinephron soitto harpulla ja syntetisaattoreilla on kuitenkin niin taitavaa ja tilan antavaa, että albumista muodostui "kuin talooni muuttanut kummitus, joka ei lähde pois."

Endlessness koostuu kymmenestä Continuum-osasta ja asettuu jazzin spirituaaliseen perinteeseen, jonka Sinephro jakaa esimerkiksi Alice Coltranen ja Pharaoh Sandersin kanssa. Teos edustaa uudelleensyntymisen ja yhteyden tematiikkaa, jota albumin immersiivinen soundi ja vaihteleva soittajisto vahvistavat. Saksofonisti Nubya Garcian ja rumpali Morgan Simpsonin herkkä yhteistyö korostaa albumin hypnoottista, meditatiivista luonnetta.

Seppänen summaa, että Endlessness on hengähdyspaikka, jossa ylimaallinen rauha ja loputon äänimaisema houkuttavat jäämään. Albumi onkin kuin turvapaikka kaikilta hälyääniltä, kuin äärettömyys, joka jatkuu vielä albumin päätyttyä.

Arvio Helsingin Sanomissa 30.9.2024. Kirjoittanut: Arttu Seppänen.

Sanni: Muutos

Genre: Pop, Hyperpop
Julkaisija: Warner Music

Päiväkirjamainen paluulevy kertoo sisäänpäin kääntyneestä muutoksesta

Aleksi Kinnunen kirjoittaa Helsingin Sanomissa, kuinka Sannin uusi albumi Muutos onnistuu tavoittamaan artistin oman äänen luontevalla ja ilmavalla tyylillä. Sanni Kurkisuo, joka on tunnettu popmaailman radiohiteistään, palaa nyt pitkän tauon jälkeen levyllä, jonka hän on toteuttanut täysin itsenäisesti muun muassa Berliinissä ja Tallinnassa.

Levyn sävellystyylissä kuuluu hyperpopin ja päiväkirjamaisen lauluntekijäperinteen vaikutteita. Kinnunen vertaa Sannin ilmaisua Vesalaan ja Grimesiin; musiikissa onkin enemmän sisäistä pohdintaa kuin radiomenestykseen tähtääviä hittejä. Sannin omista kokemuksista kumpuava lyriikka tuo esiin arkea ja eroja, kuten kappaleessa Roomaan, jossa hän kysyy: “Mitä jos nää biisit ei lähdekään.”

Albumilla on myös humoristisia sävyjä, kuten kappaleessa Metsä, jossa kuuluu Leevi and the Leavingsin vaikutus. Kinnunen mainitsee myös trooppisia sävyjä sisältävän Ei erota vielä -kappaleen, joka heijastelee artistin ydintyyliä. Vaikka levyn hitit jäävät potentiaalistaan hieman vajaiksi, Muutos tarjoaa henkilökohtaisen näkökulman Sannin kehitykseen.

Arvio Helsingin Sanomissa 8.11.2024. Kirjoittanut: Aleksi Kinnunen.

Jesse Markin: Pump

Genre: Rap, Elektroninen, Afrobeat, Pop, Rock
Julkaisija: VILD

Monikerroksinen ja maailmanluokan tuotanto tempaa mukaansa rajoja rikkovalla voimallaan

Aki Nuopponen kuvaa Soundin arviossa Jesse Markinin kolmatta albumia Pump musiikilliseksi seikkailuksi, joka ravistelee genrerajoja ja kietoo yhteen Markinin laajan elämänkokemuksen ja estottoman luovuuden. Heti ensimmäisestä kappaleesta lähtien käy ilmi, että kyseessä on merkittävä teos, joka sulauttaa yhteen rapin, elektronisen musiikin, afrobeatin, popin ja rockin elementtejä tavalla, joka on kaukana yksioikoisesta genretutkielmasta. Nuopponen toteaa, että Pump kuljettaa kuulijansa villistä bile-energiasta pohdiskeleviin soundimaisemiin, joskus jopa saman kappaleen sisällä.

Albumin voima piilee sen kyvyssä olla samalla sekä monipuolinen että eheä kokonaisuus. Markin kutsuu musiikillaan eri kulttuurit ja kokemukset yhteen, aivan kuin kyseessä olisi yhteinen ilta, jossa tanssitaan, keskustellaan syvällisesti ja jaetaan elämänkokemuksia. Pump ei kuulosta "kotikutoiselta", vaan sen tuotanto nousee maailmanluokan tasolle, kiitos Totte Rautiaisen ammattitaitoisen tuotannon.

Vaikka albumin musiikki on teknisesti vaikuttavaa, sen keskiössä on kuitenkin Markin itse. Hänen lyriikkansa käsittelevät rakkauden, empatian ja yhteiskunnallisten aiheiden teemoja oivaltavasti ja herkkyydellä, mikä välittyy vahvasti Markinin intensiivisen flow’n ja tunteikkaan laulun kautta. Nuopponen toteaa, että Pump on Markinin paras albumi tähän mennessä ja enteilee yhä suurempaa luomisen riemua tulevaisuudessa.

Arvio Soundissa 8/2024. Kirjoittanut: Aki Nuopponen.