HighEnd kokeilu: Copland CTA 408 ja Hegel 390 – kahdesta maailmasta
Kaksi mahtavaa, mutta hyvin erilaista integroitua vahvistinta, joilla kuitenkin on jotain yhteistä.
Teksti: Kari Nevalainen (alkuperäinen teksti: Hifi&Musik/Mats Meyer-Lie) Kuvat ja mittaukset: Hifi&Musik (Ruotsi)
Renessanssiaikana Etelä-Euroopassa kehittynyt ja moniin kulttuureihin levinnyt kaksintaistelu on miehinen tapa selvittää kahden osapuolen välejä kasvotusten. Väkivaltaiset kaksintaistelut ovat nykyään kiellettyjä, mutta kovat kaksinkamppailut kahden kilpailevan vastustajan välillä ovat edelleen tavallisia eri elämänalueilla.
Yhtäläiset voitonmahdollisuudet molemmille osapuolille tarjoavat kaksintaistelut ovat käyttökelpoinen arviointapa myös äänentoistossa kaikenkattavien ryhmätestien ja pitkien yksilöllisten laitearvioiden välimaastossa.
Laitekaksintaisteluissa tasapuolisuus taataan yleensä sillä, että kilpailevat osapuolet valitaan useimpien ominaisuuksien suhteen kutakuinkin samasta luokasta ja sitten verrataan, kumpi pärjää paremmin yhden erottavan ominaisuuden suhteen (se mystinen ja myyttinen äänenlaatu).
Tällä kertaa kiista- ja kilpakumppanit tulevat kuitenkin aivan eri maailmoista, ja tämä koskee niin valmistajia kuin itse tuotteita.
Taloudellisesti vakaa norjalainen Hegel on SoundEngine- ja muine teknisine keksintöineen insinöörivetoinen, tekniikassa tiukasti pitäytyvä laitevalmistaja liudalla arvostettuja puolijohdelaitteita vahvistimista digitaalisoittimiin.
Alunperin Tanskassa 1984 perustettu Copland (vuosina 1990-2001 Coplandin laitteita valmisti lisenssillä Xena Audio Växjössä, Ruotsissa) on toista maata. Muiden vasta empiessä se lähti valmistamaan putkitoimisia (esim. EL34) vuorovaihevahvistimia jo 1990-luvulla ja on siitä lähtien muutaman harhapolun (hybridivahvistin, cd-soitin ja av-vahvistin) jälkeen pitänyt tiukasti kiinni johdonmukaisesti konseptistaan. Toisin kuin Hegel, Copland julkaisee uusia malleja vain harvakseltaan. Tällä hetkellä sillä on ohjelmistossa kolmen integroidun vahvistimen lisäksi yksi esivahvistin, yksi päätevahvistin ja yksi kuulokevahvistin, kaikki putkilaitteita.
Ja jos valmistajien suunnittelufilosofiat poikkeavat toisistaan, niin tekevät laitteetkin. Hegel 390 on hypermoderni, huipputekninen, raakaa tehoa uhkuva transistorivahvistin, jossa on paljon uusinta verkkotekniikkaa. Copland CTA 408 on klassinen, iso ja hieman konservatiivinenkin putkivahvistin, jonka bravuuri on kehittynyt vinyyliääni.
Kaksi hyvin erilaista vahvistinta siis, mutta kuten myöhemmin käy ilmi, ei kuitenkaan sellaista, joiden väliltä olisi aivan helppo valita.
Copland CTA 408
Muutama vuosi sitten Copland yllätti kaikki esittelemällä trendikkään, putkitoimisen DAC-kuulokevahvistimen Copland DA-215. Pian tämän jälkeen Copland toi markkinoille uuden, malliston huipulle sijoittuvan integroidun putkivahvistimen CTA 408.
CTA 408 on mitoiltaan sen verran monumentaalinen, ettei se noin vain sujahda perinteiseen hi-fi-laitetelineeseen. Onneksi vahvistimen voi asettaa myös näkyvämmälle paikalle, sillä kuumista pääteputkista huolimatta laite ei lämpene edessä olevien ilmarakojen tarjotessa hyvän tuuletuksen laitteen läpi.
Pääteputket ovat KT150-pentodit, tähän mennessä tehokkaimmat pääteputket, joita Copland on käyttänyt vahvistimissaan. Näillä putkilla Copland ei ole kuitenkaan pyrkinyt suureen lähtötehoon (2x75W/4–8 Ohm) vaan korkeaan äänenlaadun tasoon, mistä syystä lepobias on asetettu suhteellisen korkeaksi. Tämä tarkoittaa, että vahvistin käy Aluokassa keskimääräistä korkeammilla tehoilla ennen AB-luokkaan siirtymistä. Tällä kytkennällä pääteputkille luvataan 4 000 tunnin käyttöikä.
Coplandissa on kahdet levysoitinsisäänmenot ja kolme valintaa mc-äänirasioiden impedanssikuormalle.
Myös tulo- ja ajuriasteessa on putket (2x12AY7, 2x12BH7), mutta kytkentä eroaa aikaisemmista malleista siten, että ajuriasteen triodit toimivat nyt yhdessä transistorien kanssa. Signaalitiellä on vain putkia, joten CTA 408 ei ole hybridivahvistin tavanomaisessa merkityksessä. Ylellinen levysoitinaste on täysin transistorisoitu ja istutettu omaan häiriösuojattuun koteloon lähelle tuloliittimiä. Lisäksi vahvistimessa on hieno, transistoreilla toteutettu A-toimintaluokan kuulokevahvistin.
Hegel 390
Kun Hegel esitteli viime vuonna monipuolisen integroidun vahvistimen H590:n, moni odotti seuraavaksi firman pitkäikäisimmän vahvistimen, 250-wattisen H360:n korvaajaa. Toisin kävi.
Saapui H390, joka – pikemminkin kuin parannettu versio H360:stä – on hieman alasskaalattu H590 (jota Hegel itse kutsuu Robin Hood -vahvistimeksi). Analogiset piirit ja verkko-ominaisuudet on otettu edeltäjältä H360, mutta niitä on edelleen parannettu ja hienosäädetty. Suurin ero on digitaaliosassa, joka on otettu suoraan lippulaivasta, tosin pienillä yksinkertaistuksilla.
Hegelissä on selvästi toisistaan erotetut analogiset ja digitaalitulot. Digitaalisignaalille on BNC-liitäntä niin sisään- kuin ulostulossa.
Hegelillä on tapana käyttää AKM:n muuntimia, tällä kertaa 32-bittistä versiota 768kHz ja 4 x DSD (11,2 Mhz) -resoluutiolla. Jitterin Hegel putsaa omalla kellotustekniikalla. Vahvistimen digitaalipuoli tarjoaa kaikkea, mitä HD-ääneltä voi toivoa MQA-tuella ja asiaan kuuluvine digitaalituloineen. Roon-tuki löytyy myös.
Tekniikka
Sen verran erilaisia nämä kaksi vahvistinta ovat teknisiltä lähtökohdiltaan, kytkennöiltään ynnä muilta, ettei niitä ehkä pitäisi suoraan verrata toisiinsa. Toisaalta tekniikka on tekniikkaa, ja äänivahvistimille on omat riippumattomat ja kaikille vahvistimille pätevät kriteerit, jotka täyttyvät tai sitten eivät.
Kokonaan putkilla toteutetuksi vahvistimeksi Copland mittaa erittäin hyvin ja saavuttaa ilmoitetut tehot niin 8 kuin 4 ohmin kuormiin tehojen laskiessa kahteen ohmiin ja käytännössä loppuvan ohmin kuormaan. Toisaalta vahvistin antaa virtaa 21A vakaasti ja symmetrisesti. Koska putkivahvistmet tuottavat korvalle ystävällistä toista harmonista särökomponenttia, olisimme voineet tehdä mittaukset 3% kokonaissäröllä ja saada vielä suurempia teholukemia.
Jos tuijotetaan yksin mittauksia, mittaa Copland CTA 408 täysputkivahvistimeksi erittäin hyvin ja pystyy tuottamaan ilmoittamansa nimellistehot (75W) sekä kahdeksan että neljän ohmin kuormiin, mutta ei paljon tehoa matalammille kuormille. Toisaalta virtaa (21A) vahvistin antaa vakaasti ja täysin symmetrisesti.
H390:tä voidaan hyvällä syyllä pitää karsittuna H590:nä, koska se mittaa kuin tämä vain aavistuksen pienemmillä teholukemilla. Mittaukset eivät jätä toivomisen varaa, koska 8 ohmin kuormaan vahvistin antaa lähes 300W ja 4 ohmin yli 500W. Kahteen ohmiinkin riittää tehoja, mutta jonkin verran epäsymmetrisesti. Notkahdus 60 asteen kapasitiivisen kuormaan vahvistin on perinyt H590:stä, ja johtuu Hegelin suojapiiristä. Virtaa vahvistin antaa paljon, mutta hieman epäsymmetrisesti 62/54A.
Hegel H390:n tehomittaukset kahdeksaan ja neljään ohmiin eivät jätä toivomisen varaa, sillä vahvistin antaa lähes 300 wattia edelliseen ja yli 500 wattia jälkimmäiseen kuormaan. Kahden ohmin kuormaan lukemissa näkyy jonkin verran epäsymmetriaa. Virtaa vahvistin tuottaa kiitettävästi (62A/54A) mutta hieman epäsymmetrisesti.
Muissa teknisissä suhteissa, kuten kotelon mekaanisessa toteutuksessa, ei ole mainittavaa eroa. Liitännöissä on eroja, mutta erot ovat tarkoituksellisia.
Antelias ja realistinen
Myös vahvistimien potentiaalinen asiakaskunta jakautuu kahteen leiriin. Yksille transistorivahvistimet ovat ainoa vaihtoehto toisten kehuessa putkien ylivertaisuutta. Transistorileiri kehuu puolijohteiden äänen laajakaistaisuutta, puhtautta ja voimaa ja uskoo putkien saavan äänen kuulostamaan verhoutuneelta, paksulta ja paisutetulta. Putkivahvistimien ystävät valittavat transistorivahvistimien äänen kylmyyttä, kovuutta ja mekaanisuutta verrattuna putkien tuottamaan luonnolliseen, lämpimään ja sielukkaaseen ääneen.
Coplandissa on kolme suurta muuntajaa: yksi rengassydänmuuntaja verkkovirralle ja kaksi päätemuuntajaa putkille. Takaosan kotelot pitävät sisällään laadukkaan riaa-asteen.
Tällaiset erot putkien ja transistorien tuottamassa äänessä eivät ole kuvittelua. Kunnossa olevien ja riittävän tasokkaasti rakennettujen putki- ja transistorivahvistimien välillä voi esimerkiksi olla hyvin erilainen parillisten ja parittomien särökomponenttien jakauma, mikä voi osaltaan selittää erilaista äänimaailmaa. Esimerkiksi, jos Copland olisi mitattu kolmen prosentin harmonisella kokonaissäröllä, olisi varmasti havaittu korvalle ystävällisen toisen harmonisen särökomponentin suurempi osuus.
Coplandin hienovireistä ääntä voisi kuvata hieman latautuneella termillä antelias tai runsas, mutta harvoin on tullut eteen ääntä, johon termi istuisi paremmin kuin tähän Coplandiin. Runsas, väririkas ja sävykäs samettisesti hohtavine yksityiskohtineen. Nämä ovat melko tyypillisiä putkivahvistimen äänen ominaisuuksia, mutta aivan yhtä paljon luultavasti sen seurausta, että vahvistin toimii melko suurilla tehoilla A-luokassa. Transienttitoisto oli terävää ja bassotoisto tasaista ilman joitakin putkivahvistimia vaivaavaa paisuttelua. Copland pystyi pitämään äänen melkein yhtä tiukasti kontrollissa kuin Hegel olematta yhtä hyökkäävä.
Kielikuvilla ilmaistuna, jos Hegel muistutti ääneltään atleettista, kovaksikeitettyä ja räjähtävää nyrkkeilijää, oli Copland jäyhempi, kiiltävälihaksinen painija. Äänessä oli mukana sekä upeaa dynamiikkaa että tehontuntua, vaikka ei ehkä samaa taisteluhalua kuin Hegelillä.
Yhdessä suhteessa Coplandilla oli etulyöntiasema. Se nimittäin maalasi realistisen kolmiulotteisen ja fyysisesti konkreettisen äänikuvan. Tämä oli havaittavissa erityisesti akustisesti äänitetyllä musiikilla, millä realismi oli parhaimmillaan henkeäsalpaavaa. Huikea oli myös levysoitinesivahvistimen tuottama ääni: lämmin, täyteläinen ja läpikuultava. Musiikki toistui syvää, pimeää taustaa vasten voimalla hämmästyttävine äänen sammumisineen. Siinä missä linjatason äänilähteellä Copland tuntui Hegeliin verrattuna rauhalliselta ja aistikkaalta, tuli siitä vinyylisignaalin myötä selvästi vilkkaammin soiva.
Raakaa voimaa ja räjähtävyyttä
Hegelin jonkin verran sovinnainen ja hillitty ulkonäkö pettää. Mojova H390 paljastaa heti kättelyssä ulottuvan ja tukevan bassotoistonsa, melkein mäntämäisen puskuvoiman.
Äänessä on selvää painavuutta. Kun vahvistin leikkaa, se leikkaa voimalla. Hegel vei musiikkia eteenpäin kuin veturi niin itsevarmana ja armottomana, että oli vaikea olla heittäytymättä mukaan sen huolettoman vakaaseen ja rytmikkääseen poljentoon.
Hegelissä on suuri virtalähde valtavalla virtamuuntajalla ja pienemmällä muuntajalla digitaaliosalle.
Sykettä ja painoa oli kyllä Coplandinkin äänessä, mutta sen moottorista ei löytynyt niin ilmiselvää vetokykyä kuin Hegelillä, joka sai kuvittelemaan, että vahvistin oli kytketty suoraan sähkövoimalaan! Suurillakaan voimakkuuksilla ääni ei romahtanut tai käynyt karheaksi.
Paperilla selvistä tehoeroista huolimatta Copland ei subjektiivisesti kuitenkaan jäänyt merkittävästi jälkeen kyvyssä tuottaa voimakkaita äänenpaineita. Tämä tietysti johtuu siitä, että putkien tuottama ylimenosärö on kuulomme kannalta vähemmän epämiellyttävää kuin transistorien särö.
H390 ei ole pelkkää raakaa voimaa. Vahvistin tuottaa myös läpikuultavan tilavaikutelman, josta erottuu siistit yksityiskohdat. Verrattuna joihinkin muihin käsillä olleisiin transistorivahvistimiin Hegel kuulosti selkeältä ja ääntä puhdistavalta, etenkin kun sitä käytti digitaalisesti.
Hegel H390 on myös huoleton vahvistin, sillä sillä näyttäisi, että sen perään voi vaihtaa minkä tahansa kaiuttimen.
Luetuimmat tänään
Uusimmat
Kysely
Tutustu myös näihin
NETTIJATKO: Äänirasian kohdistussapluuna
Äänirasian ja sen neulan tulee olla suorassa eli tangentin suuntaisesti äänilevyn uraan nähden. Kääntyvällä äänivarrella on liikeradallaan vain kaksi niin...
Pääkirjoitus AVPlus 8/2019: Subbarin sietämätön vaikeus
Subwoofer on mitä mainioin tapa lisätä pienten ja miksei isompienkin kaiuttimien bassotoistoa. Mutta asia ei olekaan ihan yksinkertainen. Monestakin syystä...
Pikakokeilu: Bergen RV-801F – edullinen yllätysimuri!
Satuimme löytämään alle 80 eurolla Dyson-tyyppisen ladattavan ja pölypussittoman varsi-imurin – Ja laite yllätti todella positiivisesti!
Kokeilussa: Nokia 3.2 – järkevä älypuhelin perustarpeisiin
Nokian budjettipuhelin ei koreile ulkonäöllään eikä pullistele tehoillaan. Suuren näyttönsä, mukavan akunkestonsa ja tasaisten käyttöjärjestelmäpäivitystensä ansiosta se sopii vaivatonta älypuhelinta...
Kokeilu: Waltter Drive HD G3 – kompakti kojelautakamera
Autojen kojelautakamerat ovat erittäin suosittuja Venäjällä ja maissa, joissa liikenne on vapaampaa ja todisteiden merkitys liikennevahingoissa sääntöjä tärkeämpää. Suomessakin autokamerat...
Kokeilu: JBL Eon One – yllättävän laadukas kannettava PA-setti
Trubaduurien PA-setteinä ja pienissä puhetilaisuuksissa viime vuosina yleistyneet pilarikaiutinsysteemit ovat hiljalleen painuneet hinnoittelussaan kuluttajaystävälliselle tasolle, ja niiden tarjonta on leventynyt...