Levyarviot 1/2019: Valonpilkahduksia synkkyyden keskellä
KUUKAUDEN LEVY:
Joose Keskitalo: En lähde surussa
Julkaisija: Helmi Levyt
Genre: Folk
Laulaja-lauluntekijä Joose Keskitalo on yksi Savonlinnan suurimmista lahjoista kotimaamme omaehtoisemman laidan nykymusiikille. Tasaiseen tahtiin vuodesta 2004 julkaissut artisti on yksin ja eri kokoonpanojen säestämänä paitsi löytänyt vakiintuneen kuulijakuntansa myös onnistunut kuulostamaan aina omalta itseltään.
Tätä taustaa vasten Keskitalon yhdeksäs albumi, En lähde surussa, ei mainittavasti päivitä toimivaa konseptia. Jonkinasteiseksi tavaramerkiksi muodostunut uneliaan lakoninen lauluääni, tunnelmaa koruttomasti piristävä huuliharppu sekä tuntumaltaan tumman pehmeä savolaismelankolia ovat kaikki läsnä.
Muiden muassa The Mystic Revelation Of Teppo Repo -yhtyeestä tutuilla taustamuusikoilla Otto Eskelisellä, Eero Tikkasella ja Arwi Lindillä on myös oma otteensa kokonaisuudessa. Orgaanisesti hengittävä sävelkudos ja kappaleiden ehdoilla luotu tuotannollinen ilme instrumentaatioineen muistuttaa estetiikaltaan 1970-luvun kotimaisia folk- ja progeaarteita, mikä osaltaan tekee albumin kuuntelusta useammankin pykälän kevyempää usein liian täyteen ahdettujen ja tekotunnelmallisten täsmäiskujen aikakaudella. Albumilla tuoksuukin sopivasti sekä treenikämppä että naavaisa kuusikko.
Myös lyyriseltä anniltaan En lähde surussa on tuttua Keskitaloa, ja tekstit vievät kuulijansa melko määrätietoisesti eräänlaiseen henkiseen maailmaan. Se taas on perusluonteeltaan Keskitalon tapauksessa usein enemmän tai vähemmän mystistä sorttia, mutta elettyä, nykyistä ja tulevaa aikaa luodatessaan laulajan kello ja kompassi ovat kumpainenkin kunnossa. Tarpeettoman julistamisen tai liian itsestään selvien ratkaisujen sijaan tekstit ovat ikään kuin iättömiä tai ajattomia kohtaamisia olevaisen pinta- ja kääntöpuolella. Taiten valitut tarinoiden keskustelukumppanit tai tarkastelun kohteet voivat tulla tulkituksi kuulijasta riippuen konkreettisena tai abstraktina – ja molemmissa tapauksissa asioilla on silti jokin selkeä tila, luonne tai olemus. Senpä vuoksi kuulijan on helppo heittäytyä kappaleiden vietäväksi ja tulkita niitä omasta perspektiivistään. Tarinat allegorioineen voivat yhtä lailla istua hektisen kaupunkielämän tuumailuun, introvertimpaan mielen erämaiden koluamiseen tai miksei myös dialogiin korkeampien voimien kanssa.
Albumin suurin ansio piilee lopulta kuitenkin siinä, kuinka se saa pienet asiat tuntumaan lempeällä tavalla ikään kuin ansaitusti kokoaan isommilta – niin musiikin, tunnelman kuin tekstienkin saralla. Samoin puhuttelee myös se päinvastainen, kun isotkin asiat saadaan lopulta ilmaistua vain muutamalla sanalla ja äänellä.
Tämä, jos mikä, on Joose Keskitalon merkittävin ansio laulaja-lauluntekijänä, eikä hänen kaltaisiaan tekijöitä ole tässä maassa yhtään liikaa.
Heikki Kivelä
Musta Paraati: Black Parade
Julkaisija: Cleopatra Records
Genre: Synkkis
Kuka olisi arvannut, että Musta Paraatin Peilitalossa-levy nousisi 2010-luvulla kulttisuosioon Atlantin takana. Tai että poppoo hankkisi keulalleen Jyrki 69:n ja julkaisisi levyn englanniksi.
Koska Jore Vastelin on kuollut ja Herra Ylppö kiireinen, bändi päätti katsoa hihassa olevat korttinsa tarkkaan. Vaikka kokoonpano on laulajaa vaille alkuperäinen, englanninkielinen Paraati on oikeastaan eri bändi. Se sijoittuu pikemminkin Sisters of Mercyn jälkeiseen maailmaan kuin kylmän sodan aikaan.
Rummut ovat siirtyneet tasatahtisempaan sykkeeseen, ampiaiskitara on lipunut rockimpaan junttaukseen ja räkänokkaisen punk-laulajan sijaan keulilla hoilaa goottibaritoni. Odotetusti Jyrkin laulutyyli vaatii sulateltavaa, mutta maneereja on jonkin verran onnistuttu karsimaan. Myöskään Vastelinin sanoitusten tuskanhoureista impressionismia ei ole lähdetty kopioimaan – ehkä hyvä niin.
Kitaristi-Sakun käsistä on irronnut useita killeririffejä. Tanssittava sinkkulohkaisu Nacht Der Untoten saa saappaan tamppaamaan kauhuleffasaksan voimin, ja mukaan mahtuu kourallinen tarttuvia synkkispaloja. Loppupuolella on kuitenkin muutama heikompi biisi, joka syövät osan intensiteetistä. Silti kokonaisvaikutelma jää plussan puolelle.
Joni Nikkola
Rosita Luu: SOS
Julkaisija: Helmi Levyt
Genre: Pop
Hullu Ruusu -yhtyeestä tuttu Merita Berg on väsännyt yhtyeen tauon aikana albumillisen “huuruista suomenkielistä PMS-poppia” Rosita Luu -nimellä. Määritelmä on varsin osuva. SOS-levy on todellakin poppia, mutta se ei tarkoita biisileirillä mittatilaustyönä radiokanavan kuulijaprofiiliin räätälöityjä kappaleita.
Yhtäläisyyksiä voi löytää vaikkapa Maritta Kuulaan, Tuula Amberlaan tai Liisa Akimofiin. Osa biiseistä voisi olla melkein kuin Kauko Röyhkän kynästä. Kappaleiden kulma ympäröivään maailmaan on äkkiväärä, mutta outoilu ei tunnu itsetarkoitukselliselta. Sen sijaan levylle mahtuu monia hykerryttäviä – ja koskettaviakin – säkeitä.
Levyllä kimaltavat synasoundit yhdistyvät orgaaniseen bändisoittoon. Siinä haiskahtaa treenikämppä, eikä joka nuottia ole naksuteltu ja tunetettu viimeisen päälle softassa kohdalleen. Laulutyylikin Rosita Luulla on huolettoman pinnistelemätön. Kokonaisuudessa on mukana annos naivismia ja samalla myös huumoria.
Sanoituksiin on panostettu, ja uusilla kuuntelukerroilla niitä tekee mieli kuunnella entistä tarkemmin. Säkeiden väliin mahtuu tulkinnanvaraa, minkä ansiosta levy ei ole kerralla sulavaa. Se on virkistävää albumikokonaisuuksien ystäville. Kokonaisuus tämä todellakin on, mikä alkaa olla harvinaista.
Joni Nikkola
Eleanoora Rosenholm: Talvipalatsin puutarhassa
Julkaisija: Fonal Records
Genre: Pop
Pop-albumikonsepteista puhuttaessa entinen Neuvostoliitto ei liene ensimmäisenä mieleen juolahtavia vaihtoehtoja kovinkaan monelle alan tekijälle. Mutta niinpä vain porilaisyhtye Eleanoora Rosenholm valitsi aikansa suurena ja mahtavana esiintyneen itänaapurimme näyttämöksi jännitystä, mysteerejä ja jopa kauhuakin väreilevälle Talvipalatsin puutarhassa -albumilleen.
Vuonna 2007 ilmestynyt debyytti Vainajan muotokuva ja sitä seuranneet Älä kysy kuolleilta, he sanoivat sekä Hyväile minua pimeä tähti nostivat yhtyeen ja mainioäänisen solistinsa Noora Tommilan yhdeksi maamme mielenkiintoisimmista, taiteellisesti piirun verran kunnianhimoisemmista pop-bändeistä – paljolti myös sen vuoksi, että työryhmään lukeutui alusta asti myös taiteen moniottelija Mika Rättö.
Rätön rooli kuuluu myös uusimmalla levyllä, tällä kertaa tekstien lisäksi myös sävellys- ja rumputyönä. Ja Rätön ohella kuuluu myös nykyisten ja entisten porilaiskollegojen, kuten Magyar Possen ja Circlen, hyväksi havaittu omaperäinen ote kaikin puolin mukiinmenevän pop-musiikin myrkyttämisestä vähintään muutamalla tipalla jotain astetta hapokkaampaa ainetta.
Vaikka Talvipalatsin puutarhassa sisältää useammankin aidosti jännittävän kappaleen ja minuuttitolkulla todella outoa tunnelmaa, debyyttilevyn Maailmanlopun kaltaisia hittejä se ei aivan tarjoa. Muuten yhtyeen pidetyimmät ominaisuudet ovat sievästi läsnä.
Heikki Kivelä
Luetuimmat tänään
Uusimmat
Kysely
Tutustu myös näihin
NETTIJATKO: Äänirasian kohdistussapluuna
Äänirasian ja sen neulan tulee olla suorassa eli tangentin suuntaisesti äänilevyn uraan nähden. Kääntyvällä äänivarrella on liikeradallaan vain kaksi niin...
Pääkirjoitus AVPlus 8/2019: Subbarin sietämätön vaikeus
Subwoofer on mitä mainioin tapa lisätä pienten ja miksei isompienkin kaiuttimien bassotoistoa. Mutta asia ei olekaan ihan yksinkertainen. Monestakin syystä...
Pikakokeilu: Bergen RV-801F – edullinen yllätysimuri!
Satuimme löytämään alle 80 eurolla Dyson-tyyppisen ladattavan ja pölypussittoman varsi-imurin – Ja laite yllätti todella positiivisesti!
Kokeilussa: Nokia 3.2 – järkevä älypuhelin perustarpeisiin
Nokian budjettipuhelin ei koreile ulkonäöllään eikä pullistele tehoillaan. Suuren näyttönsä, mukavan akunkestonsa ja tasaisten käyttöjärjestelmäpäivitystensä ansiosta se sopii vaivatonta älypuhelinta...
Kokeilu: Waltter Drive HD G3 – kompakti kojelautakamera
Autojen kojelautakamerat ovat erittäin suosittuja Venäjällä ja maissa, joissa liikenne on vapaampaa ja todisteiden merkitys liikennevahingoissa sääntöjä tärkeämpää. Suomessakin autokamerat...
Kokeilu: JBL Eon One – yllättävän laadukas kannettava PA-setti
Trubaduurien PA-setteinä ja pienissä puhetilaisuuksissa viime vuosina yleistyneet pilarikaiutinsysteemit ovat hiljalleen painuneet hinnoittelussaan kuluttajaystävälliselle tasolle, ja niiden tarjonta on leventynyt...