Partahöylätestin nettijatko

Testasimme AVPlus-lehden numerossa 1/18 ryhmän suosituimpia perinteisiä partahöyliä.
Tässä hieman juttuun liittyvää lisämateriaalia.

Ajokokemuksia osa 2

Annoimme partahöylät käyttöön nimenomaan ”manuaalisen” parranajon saloihin vihkiytyneelle avusjallemme Joni Nikkolalla.
Tässä hänen kommenttinsa testin partahöylistä:

Cien Shark 5: Lidlin höylä oli allekirjoittaneelle tuttu takavuosilta, joskin uudistuneessa kahvaosassa on aikaisempaa versiota enemmän painoa ja jämäkkyyttä. Teräosan jousitus on hieman muista verrokeista poikkeava. Se lepää suurelta osin joustavan kumimaisen materiaalin varassa, kun taas muissa rakenne perustuu jousiin. Mekanismi joustaa muita pidemmän matkan. Toisaalta se on myös merkittävästi muita jäykempi, joten sen vääntäminen vaatii enemmän voimaa. Ajotuntuma on siis muihin verrattuna erilainen, mutta toisaalta hyvin tunnokas. Terä seuraa hyvin mukana töyssyissä laajan liikeratansa vuoksi, eikä irtoa ihosta helposti vartta nostaessa. Kokonaistuntuma on karskimpi ja päällekäyvämpi kuin kilpakumppaneissa – mikä  ei ole välttämättä huono asia.

Gillette Mach 3 Turbo: Gillette Mach 3 Turbon ajotuntuma on kevyt, sillä saranointi on testin kevyimmästä päästä. Kolmiteräinen teräosa on kuitenkin sen verran kapea, että sen alareunakin pysyy vartta nostaessa hyvin ihossa kiinni. Poskia höylätessä tuntuma vaikuttaa hieman heppoiselta verrattuna viisiteräisiin malleihin, ja pidempää pusikkoa saattaakin joutua ajoittain käsittelemään pariin otteeseen. Kaulan kaarteissa kurvaillessa taipuisa saranointi kuitenkin tuntuu juuri sopivalta ja hellävaraiselta. Sillä ei tule kovin helposti raapineeksi ihoa vereslihalle. Mach 3 on pikemminkin sivellin kuin puimuri ja. Se sopii hienovaraisen ilmaisun ystäville ja tarkkuutta vaativaan viimeistelyyn viisiteräisiä paremmin.

Gillette Fusion Proglide: Gillette Fusion Progliden ajotuntuma on kevyt, ja terän saranointi liikkuu helposti. Vaikka saranointi tuntuukin hieman löysältä, niin terä pysyy silti mukavasti ihossa kiinni, kun vartta nostaa ylöspäin. Proglidessa on testin ainoana teräkiinnitys, joka on jousitettu myös sivusuunnassa. Se antaa periksi, jos terän toiseen reunaan kohdistuu voimaa. Käytännössä sen merkitystä ajaessa oli vaikea huomata, ainakaan ajellessa poskien tapaisia tasaisia pintoja. Nenän ja huulten ympäriltä ajellessa terä taas tuntuu hieman huteralta. Sitä on vaikea kohdistaa täsmällisesti, koska se ei pysyttele niin napakasti tietyssä paikassa kuin vaikkapa Pirkan tai Cienin höylissä. Kysymys myös herää, miten varren monimutkaisempi mekaaninen rakenne vaikuttaa kestävyyteen.

Pirkka 5-teräinen: Pirkan viisiteräinen malli on testin jykevimmästä päästä, ja se on kooltaan hieman muita suurempi. Se on tavallaan mukavaa, sillä kahvasta saa hieman muita jämptimmän otteen. Tuntuma on hyvällä tavalla työkalumaisempi kuin vaikkapa ohutkahvaisessa Gillette Mach 3 Turbossa. Tällä voi ajaa vaikka kintaat kädessä. Erityisesti tasaisilla pinnoilla ajo kulkee jämäkästi, ja napakka saranointi pitää otteen mukavasti ihossa myös kaulaa ajaessa. Pirkalla saa pidemmäksikin venähtäneen lomaparran harvennettua. Hienomotorista tarkkuutta vaativissa yksityiskohdissa, kuten huulten hienovaraisessa höyläämisessä ote taas on siroimpiin kilpasiskoihin verrattuna hiukan suurpiirteisempi. Senkin homman Pirkan koneella silti sai tehtyä.

Wilkinson Sword Quattro Titanium Sensitive: Wilkinsonin edullisemmassa höylämallissa on hyvin vaivaton ajotuntuma. Etenkin poskilla, joissa on paljon tasaista pintaa, ajo sujuu kuin ajatus, eikä siihen tarvitse kiinnittää juuri huomiota. Ajo on testin sujuvinta ja miellyttävintä. On vaikea sanoa, mikä osuus tuntumassa on aloe veraa ja jojobaa sisältävillä liuskoilla, mutta iho tuntuu näppituntumalla ajon jälkeen aavistuksen kosteammalta kuin Lidlin terällä ajetulla poskella. Quattrossa on takavuosien hitti eli mikroverkko, joka valmistajan mukaan suojaa ihoa. Yksi sen ongelmista on, että se tukkeutuu tavallista terää helpommin. Tämän huomasi jo yhden ajon jälkeen, jolloin muiden höylien terät olivat lähes puhtaita, mutta Quattron terä oli monilta osin tukossa. Sword Quattro on yhdessä Gilletten Mach 3:n kanssa testin siroimpia malleja, ja ne sopivat hiukan muita paremmin mukaan hygieniapussukkaan ja matkoille mukaan. Intuitio käskisi valitsemaan tämän.

Wilkinson Sword Hydro 5: Wilkinsonin kalliimmassa Sword-mallissa on testin kevyin saranointi – jopa siinä määrin, että se tuntuu muihin verrattuna löysältä. Tuntuma jää erityisesti muihin viisiteräisiin verrattuna vaisummaksi tasaisella radalla kaasutellessa, eikä ajo ei suju niin jämäkän ja varman oloisesti kuin esimerkiksi Cienillä ja Pirkalla. Terä myös nousee alanurkastaan muita helpommin, kun kahvaa nostaa ylöspäin. Vaikka sen voisi kuvitella olevan hyvä asia pikkutarkemmassa työskentelyssä esimerkiksi nenän vierustoilla, niin käytännössä asia on juuri päin vastoin. Kärjellä ja kulmalla viiksen reunoja sipaistessa saranoinnilta kaipaisi erityisesti jämäkkyyttä, koska muuten yksityiskohtien hiominen tuntuu huteralta.

Partaterien huolto ja ”teroitus” kotikonstein

Hyväksi todettu keino terien puhdistukseen ja terävyyden säilyttämiseen on niin sanottu farkkukangas-teroitus, missä terää työnnetään eteenpäin, ikään kuin myötäkarvaan, pitkin farkkukangasta. Tämä puhdistaa terät ja hioo samalla niitä kevyesti.
Tässä aiheesta havainnollinen video:

Teroitukseen on saatavana myös valmiita tuotteita. Esimerkiksi RazorPit, jonka luvataan mullistavan parranajon ja vähentävän sen kuluja oleellisesti. RazorPitin luvataan pidentävän terien käyttöikää huomattavasti. Lisätietoja: www.coolstuff.fi/Razorpit-partateran-puhdistaja.

Miten partahöylä tehdään?

Vaihtoteräisen partahöylän terien valmistus on pidempi ja monimutkaisesmpi prosessi mitä ensialkuun voisi kuvitella.
Tässä mielenkiintoinen Yhdysvaltalaisen ”How It Works”-sarjan videoklippi aiheesta:

Juttu on jatko-osa AVPlus-lehdessä 1/2018 julkaistulle partahöylien testille.