Vertailussa kaksi samanlaista kaksikanavaista ja perinteistä mutta silti nykyaikaista viritinvahvistinta.
Nämä kaksi tyylikästä ja matalaa vahvistinta sisältävät liitännät niin äänelle kuin kuvallekin, modernit verkko-ominaisuudet suoratoistopalveluineen ja myös perinteisen fm-radion. Eipä paljon muuta enää tarvitakaan.
Nykyaikainen vahvistin on monipuolinen keskusyksikkö niin äänelle kuin kuvallekin. Vahvistimeen voidaan liittää kaikki perinteiset ohjelmalähteet aina uuden tulemisen kokeneesta levysoittimesta useisiin kuvalähteisiin sekä televisioon. Lisäksi vahvistin toistaa musiikkia verkon kautta eri suoratoistopalveluista, kodin tietokoneilta ja verkkokovalevyiltä sekä puhelimista.
Kaksi marjaa
Onkyon ja Pioneerin omistussuhteet ovat viimeaikaisten yrityskauppojen myötä samoissa käsissä.
Tämä näkyy luonnollisesti myös tuotteissa. Ilmiö on tuttu autoteollisuudesta.
Vaikka laitteet näyttävät ensi alkuun erilaisilta, niin lähempi tarkastelu paljastaa, että vahvistimet ovat lähes kuin kaksi marjaa. Liitännät, perustekniikka ja perustoiminnot ovat täysin identtiset. Etupaneelin design on kuitenkin erilainen. Mustana ja hopeisena saatava Pioneer on ehkä hieman perinteisemmän näköinen, kun taas Onkyo – jota saa mustan lisäksi myös trendikään valkoisena – edustaa nykyaikaista, pelkistetympää tyyliä. Poikkeavuutta on myös kaukosäätimien näppäimien
sijoittelussa.
Mutta suurempiakin eroja on: Pioneerissa on merkille tuttu MCACC-huonekorjaus, joka käytännössä on automaattinen tai manuaalinen taajuuskorjaus kaiuttimien toistovirheiden ja huoneakustiikan kompensointiin. Pioneerissa on myös enemmän eräänlaisia musiikinparannustoimintoja, kuten esimerkiksi Sound Retrieval ja Theater Filter.
Tämä näkyy myös vahvistimien hinnassa: Suositushinnaltaan Pioneer on ”vain” 80 euroa Onkyota kalliimpi, mutta käytännössä niin sanotussa katuhinnassa ero on suurempi. Onkyota myydään yleisesti 400 eurolla, kun taas Pioneerin hinta on 530–540 euroa. Onko hintaero perusteltu?
Runsaasti kaikkea
Onkyo ja Pioneer ovat nähneet markkinoilla oivan raon kaksikanavaiselle, tyylikkään matalalle, monipuoliselle ja silti riittävän yksinkertaiselle sekä nykyaikaisilla ominaisuuksilla varustetulle, kuvasignaaliakin käsittelevälle mutta silti hyvässä mielessä perinteiselle av-viritinvahvistimelle.
Perinteisille analogisille äänilähteille löytyy kaksi tuloa, ja lisänä on kaksi erillistä digituloa. Lisäksi vahvistimista löytyy tietysti myös levysoitinliitäntä – levysoitinta kun ei voi liittää ihan mihin tahansa sisääntuloon. Etupaneelista löytyy myös usb-portti, jossa voi tarvittaessa ladata myös puhelimen.
Vahvistimiin saa liitettyä neljä kuvalähdettä, ja kuvan saa myös skaalattua 4k-tarkkuutteen. Hdmi-liitännät tukevat tämän hetken kaikkia uusimpia tekniikoita ja ominaisuuksia, jotka tosin saattavat olla suurimmalle osalle kuluttajista täyttä hepreaa. Suurin osa näistä onkin markkinointihepreaa, jolla asiat saadaan vaikuttamaan tavallisen kuluttajan silmissä hienoilta. Esimerkiksi sopii vaikka Deep Color, joka on hdmi-kuvansiirtotekniikan ominaisuus. Käytännössä se mahdollistaa paljon väri-informaatiota sisältävän kuvasignaalin siirron. Yksistään termi Deep Color ei tee väritoistosta syvää – se vain kertoo, että laitteen hdmi-liittimien kautta pystyy siirtämään tämän mahdollistavaa kuvatietoa.
