Katsaus kiinnostavimpiin albumeihin 2/2025

Genre: Pop, rock
Julkaisija: Kaiku Recordings

Anssi Kelan uutuus jakaa mielipiteitä – hekumallista irrottelua vai mielikuvitukseton nostalgiamatka?

Anssi Kelan Kaikki tiet joita kuljin -albumi jakaa mielipiteitä kahden eri kriitikon arvioissa. Soundin Aki Nuopponen näkee levyn luonnollisena jatkumona Kelan uralla, jossa artisti on rentoutunut ja vapautunut aiemmasta totisuudesta. Hän korostaa Kelan sävellystyön vahvuutta ja pitää lyriikkayhteistyötä raikastavana lisänä, joka tuo uutta ulottuvuutta musiikkiin. Albumi välittää riemukasta ja energistä tunnelmaa, ja Nuopposen mukaan se kuvastaa Kelan löytämää uutta ajovaihdetta niin musiikillisesti kuin asenteellisesti.

Helsingin Sanomien Arttu Seppänen puolestaan suhtautuu levyyn huomattavasti kriittisemmin. Hänen mukaansa albumi nojaa liikaa 1980-luvun nostalgiseen soundiin ja rakentuu tuttujen ja turvallisten ratkaisujen varaan. Monet kappaleista muistuttavat liiaksi kansainvälisiä hittejä, mikä vähentää teoksen omaperäisyyttä. Seppänen kokee, että levy toimii lähinnä taustamusiikkina ilman syvällisempää vaikutusta ja että Kelan musiikillinen tarinankerronta jää tällä kertaa liian ennalta-arvattavaksi.

Molemmat arviot tunnistavat levyn vahvan 1980-luvun vaikutuksen, mutta suhtautuvat siihen eri tavoin: Soundi näkee sen harkittuna tyylillisenä valintana, kun taas Helsingin Sanomat pitää sitä mielikuvituksettomana ratkaisuna. Yhteenvetona voidaan todeta, että Kaikki tiet joita kuljin on albumi, joka puhuttelee eri tavalla eri kuulijoita – toiset nauttivat sen hyväntuulisesta ja viihdyttävästä otteesta, kun taas toiset saattavat kaivata enemmän uutta ja persoonallista ilmaisua.

Arvio Soundi-lehdessä 3/2025. Kirjoittanut: Aki Nuopponen. Arvio Helsingin Sanomissa 14.3.2025. Kirjoittanut: Arttu Seppänen.

Genre: Folkrock, progerock
Julkaisija: Inside Out Music

Jethro Tullin uusi levy osoittaa, että loppu ei ole vielä lähellä

Helsingin Sanomien Harri Uusitorppa käsittelee arviossaan Jethro Tullin 24. studioalbumia Curious Ruminant, joka osoittaa, ettei yhtyeen matka ole vielä lähelläkään päätöstään. Pitkän linjan johtohahmo Ian Anderson on säilyttänyt otteensa niin sävellystyössä kuin lyyrisessä sisällössä. Vaikka yhtyeen kokoonpanot ovat vuosien mittaan vaihtuneet, Andersonin huilunsoitto ja vahva visio pitävät soundin tunnistettavana.

Uusitorpan mukaan Curious Ruminant palaa tyylillisesti Jethro Tullin 1970-luvun lopun folkrock-vaiheeseen (Songs from the Wood, Heavy Horses, Stormwatch), vaikka alkuperäisjäseniä ei enää mukana ole. Levyn tunnelma on akustinen ja hengittävä, mikä tuo kappaleisiin raikkautta ja lämpöä.

Lyyrisesti Anderson pohtii tuttuihin teemoihinsa kuuluvia aiheita: ympäristökatastrofia, kuolevaisuutta ja yhteiskunnallista kahtiajakoa. Over Jerusalem käsittelee maailmanuskontojen välisiä jännitteitä, kun taas päätösraita, 17-minuuttinen Drink from the Same Well, alleviivaa yhteisöllisyyden merkitystä.

Uusitorppa kiittää levyn taidokasta rakennetta, henkilökohtaista otetta ja ajankohtaisia teemoja. Hänen mukaansa kyseessä on vahva ja elinvoimainen kokonaisuus, joka osoittaa, että Jethro Tullilla on yhä paljon sanottavaa – ja tapa sanoa se.

Arvio Helsingin Sanomissa 15.3.2025. Kirjoittanut: Harri Uusitorppa.

Genre: Cowpunk / vaihtoehtorock
Julkaisija: If Society

Kolme kitaraa, yksi sielu – Rural Slang hurmaa aidolla kauneudellaan

Soundin maaliskuun 2025 numerossa Virpi Päivinen ylistää Jolly Jumpersin yhdeksättä albumia Rural Slang aidoksi ja kauniiksi teokseksi, joka säteilee inhimillisyyttä ja musiikillista rehellisyyttä. Yhtyeen yllätyspaluu Jytäkesä Go-Go -festareilla toimi ennakkomaistiaisena levyn tunnelmista, joissa tumma cowpunk-tyyli kohtaa toiveikkaan melodisuuden.

Levyllä kuullaan ensimmäistä kertaa kolmatta kitaristia, Jukka Nousiaista, jonka myötä yhtyeen äänikuva syvenee merkittävästi. Päivisen mukaan kolmikon erilaiset soittoäänet ja lähestymistavat sulautuvat yhteen "niin jumalaisesti, että alkaa itkettää". Soitossa on samalla kertaa rujoutta ja haurautta – kuin tunteet, jotka elävät juuri äänen reunamilla.

Kappale Genocide avaa levyn painostavasti polkuharmonin ja takaperin soivan puheen sävyttämänä. Hetkessä musiikki muuttuu epätodelliseksi, lähes hengelliseksi kokemukseksi, jota korostaa huuto: “Help me Jesus, here I am!” Laulajan karismaattinen ääni ja vakaa bassottelu toimivat ankkureina, kun bändi maalaa esiin vaihtuvia sielunmaisemia.

Levyn draamallinen huippukohta on Nick Cave -henkinen Bad Seed, joka kaivautuu syvälle kuulijan psyykeen. Loppupuolella esiin nouseva Cinnamon Tree taas muistuttaa rakkauden lohduttavasta voimasta.

Päivinen kiteyttää, että Rural Slang on "mitä aidoin, kaunein ja epäitsekkäin levy" – sellainen, josta hauraat outolinnut voivat ammentaa voimaa ja lohtua. Levy ei tavoittele trendikkyyttä, vaan sydäntä.

Arvio Soundissa 3/2025. Kirjoittanut: Virpi Päivinen.

Genre: Indie folk, folk-sinfonia
Julkaisija: City Slang ?

Lämmin ja lohdullinen levyllinen hiljaisuutta ja huokauksia

Soundin tammikuun 2025 numerossa Lotta Savolainen kirjoittaa lontoolaisen laulaja-lauluntekijän Anna B Savagen kolmannesta albumista You and I Are Earth poikkeuksellisen lempeään sävyyn. Levy avautuu sanoilla ”Talk to me / tell me about the sea again”, ja jo ensimmäisistä säkeistä lähtien kuulija pääsee syvälle intiimiin, melankoliseen mutta toiveikkaaseen äänimaailmaan.

Savolainen kuvaa albumin tunnelmaa kuin olisi lomalla merenrantamökissä: “Tuntuu, että makaan hänen vierellään, pää hänen sylissään.” Musiikissa yhdistyvät heleät akustiset kitarat, pehmeästi soiva piano, lämmin kontrabasso ja haikeat puupuhaltimet – kaikki rakentavat elävää ja hengittävää maisemaa, jota hän luonnehtii jopa ”folksinfoniaksi”.

Levy on yksinkertaisesti kaunis ja eheä kokonaisuus, joka Savolaisen mukaan saa sykkeen laskemaan ja auttaa unohtamaan arjen kiireet. Se on täydellistä musiikkia pimeisiin iltoihin, hetkiin, jolloin haluaa vain olla hiljaa ja kuunnella.

Kohokohtia ovat aloitusraita Talk to Me, irlantilaissävyinen Mo Cheol Thú ja ennen kaikkea koko levyn lämmin, ilmava tuotanto. Savolainen toteaa, että albumi saa hänet pohtimaan taiteen kykyä rakentaa uusi todellisuus – paikka, jossa voi vain olla. You and I Are Earth ei tee numeroa itsestään, vaan luo huomaamatta tilan, jossa voi levätä.

Arvio Soundissa 1/2025. Kirjoittanut: Lotta Savolainen.

Genre: Americana, jazz
Julkaisija: Grandpop Records

Instrumentaalinen mielikuvamatka jazzin ja americanan välimaastossa

Jussi Niemi kirjoittaa Helsingin Sanomissa Tuomo & Markuksen ja trumpetisti Verneri Pohjolan yhteisalbumista Music For Roads, joka syntyi pandemian keskellä, matkustamisen sijaan muistojen ja mielikuvien pohjalta. Vaikka kansikuva ja levyn nimi vihjaavat reissaamisesta, sävellykset ovat syntyneet kotimaassa ja kuvaavat tuttuja pohjoisamerikkalaisia maisemia Appalakkien vuoristosta Oklahoman Deep Deuceen.

Verneri Pohjolan rooli levyllä on merkittävä: hän on yksi kolmesta säveltäjästä ja tärkein solisti. Niemen mukaan Pohjolan osuus on niin keskeinen, että levy kuulostaa paikoin hänen soolotuotannoltaan. Lauluosuudet on jätetty pois yhtä lausuttua bonusraitaa lukuun ottamatta, mikä korostaa soiton kerronnallista voimaa.

Niemi luonnehtii albumin tyyliä juurevaksi americana-jazziksi, jossa on vaikutteita myös psykedeelisestä indie folkista. Highway One Loop -kappale kiteyttää levyn monikerroksisen ja immersiivisen äänimaiseman. Music For Roads on Niemen mukaan harkittu, sanaton ja tunnelmallinen sivupolku yhtyeen uralla.

Arvio Helsingin Sanomissa, 10.4.2025. Kirjoittanut Jussi Niemi.​