Hifiman Isvarna -sankakuulokkeet – Planaari ja dynaaminen bassoelementti samoissa kupeissa

Isvarna näyttää hopeisena skarpilta, mutta myös sangen erikoiselta – ovaalinmuotoisten subwoofereiden vuoksi alumiinikupeista on tehty takaa poikkeuksellisen leveät. Silmiinpistävä piirre ovat myös suuret mustat bassoportit, jotka muistuttavat tyylillisesti urheiluautojen ilmanottoaukkoja. Metallinen sankarakenne puolestaan vastaa Hifimanin HE1000-kuulokesarjaa.

Kalliin kuulokkeen olettaisi aina tuntuvan laadukkaalta, mistä mainittakoon onnistuneena esimerkkinä Meze Audion Empyrean-mallit. Niihin nähden Isvarna ei kokonaan metallisesta rakenteestaan huolimatta aivan vakuuta, vaan osien väliset toleranssit ovat löysät ja sangan saranat kitisevät toisinaan kuin ruostunut ovi. Kuppien sisäosaa ei myöskään ole vaimennettu kunnolla, joten rakenteen koputtelu saa ne kuulostamaan tyhjiltä säilyketölkeiltä. Suunnittelubudjetti on siis käytetty toisaalle.

Käyttömukavuus tekeekin suuremman vaikutuksen. Isvarna istuu päässä tasaisesti ja 462 gramman painostaan huolimatta varsin huomaamattomasti. Tästä voidaan kiittää sangan lempeää puristusta ja leveää remmiä päälaella. Korkeudessa olisi lisäksi tarvittaessa runsaasti säätövaraa, eikä pehmeitä korvapehmusteitakaan olisi tarvetta muuttaa, vaikka joillekin aukko saisi varmasti olla pystysuunnassa hieman suurempikin. Pehmusteet kiinnittyvät kuppeihin mielenkiintoisesti velcro-tarralla, joten ne on helppo irrottaa. Vaikka tiukempi kiinnitysratkaisu saattaisikin parantaa rakenteen äänieristystä, asialla ei ole Isvarnan kohdalla juurikaan merkitystä, koska ääntä pääsee joka tapauksessa vuotamaan tavallista enemmän sisään ja ulos suurten bassoporttien kautta.

Oman mainintansa ansaitsevat myös Hifimanin valitsema tuotepakkaus ja kattava varustelu. Ruskea keinonahalla päällystetty laatikko kätkee sisäänsä kuulokkeiden lisäksi kovakantisen käyttöopaskirjan ja peräti kolme erilaista kaapelia. Näistä yksi on suunnattu 1,5 metrin pituutensa ja 90-asteen kulmaan asennetun 3,5 millimetrin pluginsa myötä mobiilikäyttöön, kun taas 3-metrisillä kaapeleilla (XLR/6,35 mm) selvitään haastavammistakin kuuntelutilanteista. Irrallaan putkimaisen kuoren sisällä kulkevat johtimet herättävät tosin epäilyksiä kaapeleiden pidempiaikaisesta kestävyydestä, eikä karhea pintamateriaalikaan ole paras valinta mikrofonisuutensa vuoksi.

Isvarnan nimellisimpedanssi on 16 ohmia ja herkkyyskin suhteellisen matala 93 dB/mW, mikä asettaa jo hieman odotuksia kuulokevahvistimen virranantokyvylle. Hintavan kuulokkeen kanssa ei välttämättä ole ylipäätään mielekästä tyytyä minimitason oheislaitteistoon, joten esimerkiksi muutaman satasen maksava DAC-kuulokevahvistin on järkevä valinta Isvarnalle.

Kuulokkeiden poikkeuksellisen impedanssivasteen – crossover-piste 12 ohmia, dynaaminen elementti 15-20 ohmia ja planaarielementti noin 30 ohmia – vuoksi vahvistimen lähtöimpedanssin olisi lisäksi tärkeää olla matala. Esimerkiksi jo suhteellisen alhaisella 10 ohmin lähtöimpedanssilla diskantti voimistuu kauttaaltaan 2 desibelin verran ja bassoakin tulee hieman lisää. Taajuusvasteen muutoksilta vältytäänkin varmimmin alle 1 ohmin lähtöimpedanssilla, ellei joku niitä tarkoituksella tavoittele.

Isvarnaa kuunnellessa huomio kiinnittyy välittömästi muhkeaan bassoon. Kuulokkeiden subwooferit on viritetty toistamaan häpeilemättömän tuhdisti yläbassoa, joka nousee 200 hertsin ympärillä noin 7 desibeliä Harmanin tavoitekäyrän yläpuolelle. Kevyempää musiikkia kuunnellessa asia ei häiritse suuremmin, mutta basson roolin kasvaessa äänestä tulee melko turvonnutta ja kumahtelevaa, eikä keskialueesta saa enää optimaalisesti selvää. Toisaalta kuuntelutestimme osoittivat Isvarnan jakavan voimakkaasti mielipiteitä, joten mieltymyksistä riippuen bassoa voi olla yliampuvasti tai juuri sopivasti. Myös kuulokkeiden istuvuus vaikuttaa siihen, miten voimakkaasti ne lopulta bassoa toistavat.Isvarnan hybriditoteutus vaikuttaa siinä mielessä toimivalta, ettei ääntä arvaisi kahden erilaisen elementin tuottamaksi. Ajastus- ja vaihevirheet eivät siis ole ainakaan korvakuulolla havaittavissa. Alataajuudet pysyvät myös korostuneisuudestaan huolimatta hieman tavallista paremmin omassa lokerossaan. Toistosta huolehtii 350 hertsistä ylöspäin lähempänä korvaa sijaitseva planaarielementti. Myös energisesti toistuva 1-2 kilohertsin taajuusalue auttaa elävöittämään ääntä. Kuunnellusta musiikista riippuen lopputulos voikin olla parhaimmillaan yllättävänkin luonnollinen. Isvarna erottautuu joka tapauksessa massasta omalaatuisella soundillaan.Kuulokkeiden suljettu rakenne aiheuttaa objektiivisesti arvioituna eniten lieveilmiöitä ylätaajuuksilla, jotka toistuvat hieman vaimeasti preesensalueella (4-6 kHz) ja korostuneesti 10 kilohertsin ympäristössä. Tältä osin avoinrakenteiset kuulokemallit suoriutuvat monesti paremmin, muttei Isvarnakaan kuulosta mitenkään ärsyttävältä etenkään, kun tuhti basso vetää aina diskanttia enemmän huomiota itseensä. Epätasaisen taajuusvasteen myötä kuulokkeiden äänikuva koettiin hyvin eri tavoin, sillä sitä kuvailtiin sekä avaraksi ja tarkaksi että hieman ahtaaksi ja epätarkaksi. Äänikuvan kohdalla kannattaa kuitenkin muistaa, ettei se vastaa kuulokkeissa millään tapaa kaiutintoistoa, vaan jokaisen aivot tekevät siitä henkilökohtaisen tulkinnan rajallisten sijaintivihjeiden pohjalta. Ei siis ole yksiselitteisesti oikeaa tai väärää tapaa kokea äänikuvaa, vaan arvostelijoiden näkemyksen sijaan se pitäisi päästä kokemaan omin korvin.

Hifiman Isvarnan kaksi eri elementtityyppiä yhdistävä hybriditoteutus on uniikki, joten kuulokkeet herättävät taatusti kiinnostusta niin sanottujen varhaisten omaksujien keskuudessa. Käyttömukavuuden ja varustelutason ollessa kohdallaan kaikki vaikuttaakin päällisin puolin hyvältä. Kriittisemmin arvioituna rakenne tai äänenlaatu ei kuitenkaan täysin viittaa yli 3000 euron myyntihintaan, ellei dynaamiselle subwooferille ja jakosuotimille anneta reilusti uutuusarvoa. Toisaalta kuunteluhavaintomme osoittivat Isvarnan mielipiteitä jakavaksi tuotteeksi, joten sitä kannattaa ehdottomasti koekuunnella ennen mahdollista ostopäätöstä. Tämä on hyvä ohjesääntö muidenkin kuulokemallien kohdalla.

Oltiinpa Hifimanin kuulokkeista mitä mieltä tahansa, tavoiteltu kohdeyleisö jää hieman epäselväksi. Vastaavat tuhtia bassoa tarjoavat kuulokemallit maksavat yleensä selvästi vähemmän, kun taas kalliiden kuulokkeiden harrastajat etsivät yleensä selkeämpää, äänitteille uskollista, toistoa. Valmistaja voikin joutua pian tarkistamaan hinnoitteluaan. Tällä hetkellä kuulokkeet vaikuttavat ennen kaikkea uuden teknologian esittelyltä, jolloin korkea hinta voi auttaa niitä saamaan entistä enemmän huomiota. Ehkä sen myötä Hifimanin uudet ideat valuvat aikanaan myös alempiin hintaluokkiin yhä useampien saavutettavaksi.

Mielenkiintoinen hybriditoteutus, joka myös toimii
Käyttömukavuus
Kattava varustelu

Turvonnut basso heikentää keskialueen selkeyttä
Ylätaajuudet kaipaisivat pientä hienosäätöä
Rakenteen heikko laatuvaikutelma
Hinnoiteltu yläkanttiin

Aapeli Leminen

Hifimanin subwooferit ovat selvästi esillä, koska Isvarnan basso toistuu suorastaan jyräävästi. Yläbasson rotevuus ja soittimien paksu runko nostavat parhaimmillaan hymyn huulilleni, mutta valitettavan usein kuulokkeet muistuttavat väärin säädettyä subwooferia, joka jyskyttää turvonneesti ja kumahtelevasti silloinkin, kun kuunneltu musiikki ei sisällä voimakasta bassoa. Monet edulliset vastamelukuulokkeet kuulostavat niin ikään tällaisilta.

Jonkinlaista hyötyä hybriditoteutuksesta vaikuttaisi silti olevan, koska keskitaajuudet eivät peity basson alle aivan yhtä pahasti kuin olettaisin. Pikemminkin tietyt yksityiskohdat, kuten vokalistin hengitysäänet, korostuvat. Soittimissakin on särmikkyyttä, joskin epätasaisesti. Tämä johtaakin tilanteeseen, jossa aistin Isvarnan äänen yhtä aikaa hieman aggressiiviseksi, mutta silti pehmeän verhoutuneeksi. Myös ylätaajuudet ovat nuorehkoille korvilleni aavistuksen epäluonnolliset, koska paikoittaista tummuutta säestää pistävä räiskyvyys. Eri piirteet tuntuvat lähestulkoon satunnaisilta, joten kuulokkeet menevät omalla mittapuullani heittämällä kategoriaan “eksoteerinen”. Ne sopivat tiettyyn makuun tai niille tulisi etsiä sopivaa musiikkia. Vertailu esimerkiksi noin 2500 euroa maksavaan Dan Clark Audio E3:een paljastaa heti, miten värittynyt Isvarnan taajuusvaste on. Ehkäpä juuri tästä syystä en koe sen äänikuvaakaan erityisen avaraksi tai tarkaksi, vaan kuulokkeiden korkeaa hintaa olisi vaikeaa arvata.

Teppo Hirvikunnas

Ensimmäisenä huomio kiinnittyy bassoon. Se kuulostaa aika voimakkaalta, mutta samalla raskaalta ja jopa hieman kumisevalta. Basso myös peittää osittain keskialuetta. Keskialueen erottelu peittyy ja ääni on hieman tukkoinen. Mutta riippuu myös aika paljon musiikista. Vähemmän bassovoittoisella materiaalilla balanssi on parempi, ja keskialueen yksityiskohdat pääsevät paremmin esille. Diskantti on rauhallinen ja pysyy hallitusti kontrollissa, mikä tekee kuuntelusta miellyttävää myös pidemmissä sessioissa. Toisaalta ylärekisteriin saattaisi kaivata hieman enemmän ilmavuutta ja avaruutta, jotta ääni olisi kokonaisuutena dynaamisempi ja eläväisempi. Äänikuva ei ole erityisen laaja suljetuiksi kuulokkeiksi, vaikka stereokuva on jäsentynyt ja tarkka. Äänen kolmiulotteisuus ei kuitenkaan yllä aivan parhaiden suljettujen kuulokkeiden tasolle.

Mukavuuden osalta Isvarnat onnistuvat hyvin. Kuulokkeet ovat kookkaat, mutta istuvat kevyesti päähän eivätkä aiheuta puristusta. Pehmeät korvatyynyt lisäävät käyttömukavuutta, joten ne sopivat pitkiinkin kuunteluhetkiin.

Mikael Liukkonen

Pidin Isvarnan avarasta toistosta. Soittimet ja tila piirtyvät luonnollisesti, ehkä äänikuvaa voisi kuvailla epäkuulokemaiseksi. Bassotoistoa voisi kuvailla sanoilla kuivakan napakka, nopea mutta tarvittaessa se kouraisee riittävän matalalta. Basson taso ei ole ainakaan liian korostunut - sitä voisi kuvailla sanalla sivistynyt. Keskialue soi lämpimästi ja vailla värittymiä. Klassinen ja ylipäätään akustinen musiikki soi nautittavasti. Laulajan äänet toistuvat hieman tummasti tai lämpimästi, mutta minua se ei häirinnyt. Diskantin taso ja sävy miellytti myös: siinä oli heleää puhdasta, briljanssia ilman metallisuutta.

Isvarnat ovat paljon keveämmät kuin mitä muhkea ulkomuoto voisi olettaa. Korvatyynyt ovat pehmeät ja materiaaliltaan miellyttävät, mikään ei paina tai ärsytä.