Kokeilussa: Kampiradiot – Veivaamalla ääntä, valoa ja virtaa

Veivillä virtaa

Sähköä voi tehdä myös liike-energian avulla. Näinhän se sähkö pääasiassa tehdään, niin voimalaitoksissa kuin autossa laturilla tai vaikkapa ennen vanhaan polkupyörän dynamolla. Magneettikentässä pyöriviin keloihin indusoituu sähkövirtaa.

Juuri tähän perustuu markkinoilla olevien, niin sanottujen kampiradioiden toiminta. Kampi pyörittää laitteen sisällä olevaa, eräänlaista pientä dynamoa, ja tämä liike-energia muutetaan sähköksi ja varastoidaan laitteen sisällä olevaan akkuun, joka taas syöttää tarvittaessa virtaa laitteiden led-lampuille ja radiolle.

Useimmiten laitteissa on myös pienikokoinen aurinkopaneeli, mutta pääsääntöisesti laitteiden akut toki ladataan käyttöä varten tavallisella viiden voltin usb-laturilla.

Muutamalla kympillä

Kallista lystiä tällainen hätävara ei ole. Edullisimmillaan kampiradioita myydään alkaen 20 eurolla, mutta tällöin niiden akkujen kapasiteetti on yleensä pieni. Isommalla, tyypillisesti 2 200 milliampeeritunnin akuilla olevat laitteet maksavat edullisimmillaan 35–50 euroa ominaisuuksista ja ostopaikasta riippuen.

Me tilasimme kokeiluun kolme erilaista, kompaktin kokoista, 38–43 euron hintaista kampiradiota Mytrendyphone-verkkokaupasta. Kaksi “NoName” laitetta, joita näkyy myynnissä monissa eri kanavissa sekä yhden varsinaisella merkillä (Hanrongda HRD-900) olevan. Näissä kaikissa on yhteistä ladattava 2 200 milliampeeritunnin 18650-akku, am/fm-radio, led-taskulamppu, hälytyssireeni SOS-merkkivalolla ja viiden voltin usb-latausliitäntä. Niin ja tietenkin tuo kampilatausmahdollisuus. Radioissa on myös NOAA- ja WB (Weather Brodcast) -vastaanotto, mutta nämä eivät ole käytössä Suomessa.

Eroja

Laitteiden välillä oli myös pieniä eroja, vaikka hintaerot eivät olleet kovin suuret. Erot ominaisuuksissa selviävät parhaiten alempaa löytyvästä taulukosta.

Kalleimmassa laitteessa (Kampiradio 2) oli kirkkaan kohdevalon lisäksi erillinen led-yleisvalo, kuulokeliitäntä sekä käyttömahdollisuus myös kolmella tavallisella AAA-koon paristolla. Tämä on hyvä lisäominaisuus hätätilanteiden varalta. Kampiradio 2:n ilmoitetaan olevan myös ipx3-suojattu, eli sen luvataan kestävän ainakin kevyttä sadetta ja roiskevettä. Muiden laitteiden kohdalla suojauksesta ei ollut mainintaa. Tämä on syytä huomata ainakin venekäytössä. Vesitiiviys voisi olla tällöin tarpeen.

Kahdessa merkittömässä eli Kampiradio 1:ssä ja 2:ssa on kummassakin manuaalisesti viritettävä radio, kun taas Hanrongda HRD-900:ssä oli synteesiviritin lcd-näytöllä, automaattisella kanavahaulla ja muistipaikoilla. Kanavat löytyivät sillä helposti – myös am-kanavat. Hanrongdassa oli myös kello, uniajastin, lcd-akun varaustilan indikaattori sekä kuulokelähtö.

Kaikissa oli herkät radiot, mutta kaikkinensa paras ja helppokäyttöisin radio oli Hanrongdassa. Edullisemmassa eli Kampiradio 1:ssä ei am-taajuuksilta saatu kuulumaan mitään. Äänenlaadussa ja suurimmassa äänenvoimakkuudessa ei ollut merkittäviä eroja. Äänenlaatu riittää käyttötarkoitukseensa.

Akkujen kestoa testattiin yhtäjaksoisen valon kanssa. Tässä vaikuttaa toki myös valon teho. Esimerkiksi lyhyimmän valaistusajan (12 tuntia) antanut Kampiradio 1 kykeni kuitenkin 3-asentoisen valon voimakkuuden pienimmällä (tosin jo hyvin himmeällä) tasolla lähes 24 tunnin valontuottoon, täydellä valoteholla noin 12 tuntiin. Myös kalliimpi Kampiradio 2 antoi valoa reilut 20 tuntia, kun käytössä oli pienempitehoinen yleisvalo. Hanrongda antoi valoa noin 16 tunnin ajaksi. Radion toiminta-ajat ovat ovat valaistusta noin 50–70 prosenttia lyhyemmät. Jos ja kun valo ja/tai radio eivät ole päällä yhtäjaksoisesti, on kokonaiskäyttöaika todennäköisesti vielä hieman pidempi, kun akku saa välillä niin sanotusti hieman levätä.