Esittelyssä pirteät peruslevarit: Argon Audio TT, TT-3 ja TT-4

Tanskalainen Argon Audio valmistaa laajalla skaalalla edullisia mutta toimivia äänentoistolaitteita, luonnollisesti myös vinyylisoittimia.

Kenellekään ei varmaan tule enää yllätyksenä, että vinyylibuumi se vain jatkuu ja jatkuu. Uusia levyjä tuotetaan ja myydään jatkuvasti enemmän, vaikka menneisyyden huippuvuosien lukemiin ei takuulla enää ylletä – ylipäätään minkään fyysisen formaatin kanssa. Musiikin kulutus kun on enenevässä määrin keskittynyt suoratoistopalveluiden varaan.

Moni meistä musiikin ystävistä haluaa kuitenkin antaa arvoa artisteille ja heidän julkaisuilleen, ja levyjen keräileminen on kaikin puolin hauska harrastus. Levyt on kuitenkin tehty kuunneltaviksi, mutta varsinkin vinyylilevyt toteutuksestaan johtuen ovat melko helposti vaurioituvaa tavaraa.

Siksipä olisikin tärkeää, että jos vinyylilevyjä kuunnellaan, niitä kuunneltaisiin asiallisella ja asiallisesti säädetyllä vinyylisoittimella. Tässä tapauksessa halpamarkettien edullisimmat muovisoittimet kannattaa kiertää kaukaa, niillä kun pahimmassa tapauksessa vain pilaa levynsä.

Tavallisesta ja toimivasta peruslevaristakaan ei tarvitse montaa sataa maksaa, ja tarjontaa tällä saralla riittää. Yksi vinyylisoittimien saralla ehkä vielä hiukan tuntemattomampi tekijä, tanskalainen Argon Audio, kertoo ainakin itse valmistaneensa levysoittimia jo useamman vuoden ajan.

Tällä hetkellä merkin katalogista löytyy kolme erilaista vinyylisoitinta, joista saimme kokeiltavaksemme malliston sisäänheittotuotteen, 229 euroa maksavan TT:n (myös nimellä TTSAMA) sekä siitä hiukan kalliimman, 399 euroa kustantavan TT-3:n.

Argonin mallistossa on tällä hetkellä myös 649 euroa maksava TT-4, joka on oma mielenkiintoinen tapauksensa – eikä vähiten siksi, että se nappasi kuluvana vuonna EISA-palkinnon parhaan budjettivinyylisoittimen kategoriassa.

Tarkastellaanpa ensin hiukan sitä!

Argon Audio kertoo ottaneensa analogisen äänen toistamisen tosissaan TT-4-levysoittimensa kohdalla. Valmistajan mukaan retrohenkinen design kohtaa siinä erinäiset äänenlaatua vaalivat elementit. TT-4 onkin rakennettu kuin tankki, sillä siinä on tukeva mdf-runko ja painava alumiininen levylautanen. Viimeistelyvaihtoehtoja on neljä, musta ja valkoinen mattalakka sekä pähkinä ja mahonki, joista kaksi viimeksi mainittua ovat valmistajan mukaan aitoa puuviilua.

TT-4:n hiilikuitu-alumiiniseoksesta valmistetun, 8,8-tuumaisen äänivarren nokassa taas on tehdasasenteisesti Ortofon 2M Red -äänirasia. Lisäksi soittimessa on yhdysrakenteinen riaa-esivahvistin, minkä ansiosta TT-4:n voi kytkeä mihin tahansa järjestelmään, jossa on linjatasoinen analogiotto – ja luonnollisesti käyttäjä voi myös kytkeä soittimen oman levysoitinesivahvistimen pois päältä takapaneelista löytyvästä kytkimestä.

Valmistajan mukaan TT-4 on suunniteltu ja toteutettu TT-3-mallin pohjalta, mutta erona on paksumpi, tukevampi runko, raskaampi levylautanen sekä parannetut jalat. Näiden muutosten tavoitteeksi Argon Audio kertoo vieläkin paremmat ja vähähäiriöisemmät suoritusarvot.

TT-4:n muista erottava tekijä on myös kirjainyhdistelmä ATS eli Anisotropic Torsion Stabilizer. Argon Audio kertoo, että uutta hiilikuituäänivartta suunnitellessaan he havaitsivat, että äänivarressa oli sisäisiä resonansseja ja vääristymiä, jotka taas heikensivät neulan suorituskykyä uraa seurattaessa.

Ratkaisuksi ongelmaan he tekivät hyvin pienen aukon äänivarren alapuolelle. Kyseinen aukko ei vaikuta äänivarren painoon tai jäykkyyteen, vaan se eliminoi erinäiset liikkeen aiheuttamat tarpeettomat resonanssit, jotka normaalisti aiheuttaisivat ei-toivottua säröä ja vääristymiä ja kulkeutuisivat kaiuttimiin asti.

Käytettävyydeltään TT-4 on sangen yksinkertainen mutta toimiva tapaus. Toimintaperiaatteeltaan se on manuaalinen levysoitin, eli käyttäjän tulee kytkeä soittimen moottori käyntiin ja siirtää äänivarsi halutulle uralle itse – ja vastaavasti kuuntelut lopetettaessa nostaa äänivarsi ylös ja siirtää se takaisin leposijaansa sekä sammuttaa moottori.

Yksinkertaisessa toteutuksessa on se hyvä puoli, ettei mukana ole lainkaan ylimääräistä elektroniikkaa, joka saattaisi aiheuttaa omalta osaltaan tarpeettomia häiriöääniä.

Säädöistä mukana ovat keskeisimmät, eli neulapainon säätö sekä anti-skating. Äänirasian kelkan kiinnitys taas on niin sanottua SME-tyyppiä, joten siihen voi kytkeä monenlaisia äänirasioita.

Mikäli levysoittimen anatomia ja säädöt kiinnostavat, suosittelemme tarkistamaan opasartikkelimme aiheesta. Myös Argon Audio on tehnyt videomuotoisen vinyylisoittimen käyttöönotto-oppaan, jonka voit katsoa tästä (juttu jatkuu videon alapuolella).

Vinyylisoitin ei periaatteessa erikoisia säätöjä vaadi, mutta pointti onkin siinä, että ne vähäisetkin säädöt täytyy olla optimaalisesti kohdillaan, jotta virheiltä ja vaurioilta vältytään. Tässä suhteessa Argon Audio yhtenä monesta valmistajasta on helpottanut kuluttajan urakkaa säätämällä soittimet melko pitkälti valmiiksi jo tehtaalla.

Käyttöönoton yhteydessä tulee vain asentaa paikalleen irrallaan oleva levylautanen ja pujottaa sen sisärenkaassa oleva kumilenkki moottorin ympärille, asettaa äänivarren päähän vastapaino ja säätää se kohdilleen, kytkeä kaapelit sekä tarvittaessa napsauttaa pölykansi paikalleen. Ei sen enempää, ja suoritukseen ei montaa minuuttia saa kulumaan.

Argon Audio TT:n (joka toimii esimerkkisoittimena yllä olevalla videolla) ja TT-3:n alumiinisten äänivarsien nokassa on valmiiksi esiasennettuna peruskelpo mm-tyyppinen äänirasia: edullisemassa TT:ssä Audio Technican AT-3600L, kalliimmassa TT-3:ssa Ortofon OM5E. Molemmat rasioista ovat suhteellisen edullisia, muutamia kymppejä maksavia malleja, joihin on laajalti saatavilla myös vaihtoneuloja.

Pitemmälle ehtiessään vinyyliharrastaja voi toki korvata rasian paremmalla, mutta näilläkin pääsee jo pitkälle. Molemmissa soittimissa itse äänivarsi on suora, mutta TT-3:ssa on irrotettava rasiakelkka.

Molemmat soittimista ovat niin sanotusti manuaalisia, eli käyttäjän tulee ensin kytkeä virta takana olevasta keinukytkimestä, sen jälkeen käynnistää levysoittimen kannessa olevasta kytkimestä soittimen moottori, viedä äänivarsi haluttuun kohtaan ja laskea se vivulla halutulle toistouralle.

Kuten sanottua, toteutus on hyvin yksinkertainen, ja sen vuoksi soittimissa ei myöskään ole ylimääräistä elektroniikkaa tuomassa potentiaalisia signaalihäiriöitä.

Suhteellisen hyvällä mallilla molemmissa levysoitinmalleissa on myös muiden häiriöiden eristys. Rungot tuntuvat suhteellisen vähän resonoivilta, ja pohjan tassut ehkäisevät pahimmat töminät. Toki pölykannen koputtelu aiheuttaa kuuluvan jyminän, mutta muuten eri osiot on eristetty suhteellisen hyvin. Subjektiivisesti arvioituna TT-3:ssa eristys on vielä TT-malliakin parempi.

Yllättäen soittimista kalliimman TT-4:n ohella myös edullisempi TT sisältää sisäänrakennetun levysoitinesivahvistimen eli riaa:n, ja se on kytkettävissä päälle ja pois omalla painikkeellaan. Näin ollen levysoittimen voi kytkeä suoraan mihin tahansa linjaotolla varustettuun esivahvistimeen tai vaikkapa aktiivikaiuttimiin. TT-3 taas vaatii vahvistinkalustolta phono-liitännän.

Viimeistely ja työn jälki molemmissa soittimissa on hinnan edellyttämällä tasolla. Testiin saamamme puuviimeistelyt esimerkiksi näyttävät hyvältä sisustuksessa kuin sisustuksessa ja poikkeavat sopivasti massasta.

Asiallista ääntä
Tuotekategoriansa perustasoon nähden Argon Audio -levysoittimet kuulostivat testissämme ajavan asiansa varsin sujuvasti. Molempien ääntä voi luonnehtia yleisesti skarpiksi, rytmisesti ja dynaamisesti täsmälliseksi. Referenssisoittimena toimi aikanaan 239 euroa maksanut Audio Technica AT-LP3, vahvistimena NAD C 316 BEE ja kaiuttimina EPOS ES-14. Perussetti, joka hintansa ja ikänsä puolesta saattaisi hyvinkin löytyä melkein keneltä vain.

TT-3:n saundi oli menevä ja tarkka, koko toistokaistalta hyvin läjässä oleva. Kuten jo sanottua, soittimen eristys oli toteutettu fiksusti, joten lujempaakaan kuuntelu ei tuonut ääneen havaittavia häiriöitä. Myös moottori tuntui toimivan vakaasti. Periaatteessa itse soitin voisi tarjota vielä enemmän, jos siihen asentaisi laadukkaamman äänirasian, mutta jo tehdasasenteisella Ortofonilla kuuntelee mieluusti.

Sama toimiva ote toistoon erottui myös TT:n kohdalla, eikä soittimien ääni varsinaisesti korosta mallien välistä hintaeroa. On kuitenkin sanottava, että bassopään kontrolli vaikutti olevan NAD-vahvistimen phono-oton kautta parempi kuin Argon Audion omalla, integroidulla riaa:lla.

Pienempien kaiuttimien ja maltillisempien kuunteluvoimakkuuksien kanssa tosin TT:n omakin riaa riittää varmasti aivan kohtuudella peruskäyttöön. Mahdollisesti rakenteellisista eroista, esimerkiksi äänivarren ripustuksesta johtuen TT vaikutti olevan aavistuksen häiriöalttiimpi, muttei senkään kautta ylimääräisiä jytinöitä erotu, jos runkoa malttaa olla koputtelematta kuuntelun aikana.

Keskeisimpiä osoituksia hintaerosta onkin äänen sijaan siinä, että TT:n mukana tuleva rca-kaapeli on melko tusinaa, kun taas TT-3:n johdot ovat selvästi laadukkaampaa tavaraa. Mutta molemmilla kyllä pärjää.

Kelpo soittimia peruskuunteluun

Edullisten mutta perushyvien vinyylisoittimien markkinoilla on mistä ottaa, ja siellä pärjätäkseen täytyy pystyä tarjoamaan jotain ekstraa pomminvarmasti toimivan toteutuksen ohella. Kenties Argon Audion TT:stä tai TT-3:sta ylimääräistä eksotiikkaa ei erityisesti löydy, mutta ne ovat silti molemmat peruslaadukkaista osista kasattuja, varsinkin vasta-alkajalle erittäin hyvin sopivia, yksinkertaisia vinyylisoittimia, joiden äänessä ei sinänsä ole moitittavaa.

Ulkonäkö ja design toimivat, säädettävyys on sujuvaa ja ylimääräiset häiriöt pysyvät kurissa. Kun itse soittimet ovat niinkin hyvin toteutettuja kuin ovat, voi harrastaja huoletta kokeilla niiden kanssa myös hiukan laadukkaampia äänirasioita. Pohjaratkaisu kun toimii ja pelittää varsinkin peruskuuntelussa aivan mainiosti.

Hintansa ja laatunsa puolesta vähän pitemmälle ehtineelle harrastajalle sopiva TT-4 tarjoaakin sitten luokassaan kaikkea vielä enemmän ja paremmin. Tästä ja yleisestä toimivuudesta osoituksena on arvostettu EISA-palkinto, jonka TT-4 nappasi vuonna 2022!

Maahantuonti ja myynti: Hifistudio

Juttu on julkaistu AVPlus-numerossa 6/22

Teksti: Heikki Kivelä & AVPlus-toimitus / Kuvat: Valmistaja & AVPlus-toimitus