Testissä ELAC Solano BS283 -jalustakaiuttimet: Oma ääni kantaa

Kompakti ja kiiltävä Solano BS283 -jalustakaiutin noudattaa uskollisesti ELACin suunnitteluperiaatteita, muotoilua ja materiaaleja. Pääpaino on kuitenkin yleisessä suorituskyvyssä pikemminkin kuin yksittäisten ominaisuuksien korostamisessa. 

Teksti: Kari Nevalainen
Kuvat: Teppo Hirvikunnas ja valmistaja

ELAC, kuten moni muukin hifilaitevalmistaja, on ollut toimelias pandemia-aikana. Vuoden alussa se lanseerasi uuden kolmen mallin Solano-kaiutinsarjan. Siihen kuuluvat FS287-lattiakaiutin, CC281-keskikaiutin ja tämän testin vieraileva tähti, BS283-jalustakaiutin. ELACin tuotekategorioinnissa Solano sijoittuu jonnekin Velan ja Carinan alapuolelle mutta Navisin yläpuolelle.

Kielissä Saksassa yhä toimiva ELAC ilmoittaa kunnioittaneensa Solanon kehittämisessä  tuotemerkin perinteitä ja tutkittuja ominaisuuksia mutta pitäneen fokuksen tiukasti kaiuttimien suorituskyvyssä. 

Kiiltäväksi hiottujen ja lakattujen kaiuttimien ajaton ilme on saatu aikaan tyylikkäällä suorakulmaisella muotoilulla yhdistettynä varovasti kaarevaan etulevyyn. Markkinointijargonilla ilmaistuna kaiuttimien “look and feel” ovat tasapainossa.

Ulkonäön lisäksi Solanoita yhdistää firman oma JET5-diskanttielementti, oma AS-XR-bassokeskiääninen sekä keskikaiutinta lukuun ottamatta kaiuttimien pohjaan sijoitettu refleksikanavan aukko. 

Kaikuluotaimista kaiuttimiin

Solano BS283 on moderni kompakti kaiutin pienempiin kuuntelutiloihin. ELACiksi sen tunnistaa elementtien valinnasta, erityisesti JET-nauhadiskantista, kotelon rakenteesta ja pitkälle kehitetystä jakosuotimesta. Kun nämä kaikki palaset  pistetään yhteen, tuloksena pitäisi olla voimakas ja innostava mutta samalla luonnollinen, dynaaminen ääni. Mutta ennen kuin mennään BS283:n ääneen, kerrataanpa ensiksi ELACin lähes 100 vuoden pituista teollisuushistoriaa. 

Suuri yleisö muistaa ELACin ehkä parhaiten sen omintakeisista pikkukaiuttimista 1990-luvulla. Firman tarina alkaa kuitenkin jo vuonna 1926, kun Kieliin Saksaan perustettiin Electroacustic GmbH -niminen yhtiö, jonka päätoimiala oli kaikuluotainteknologian kehittäminen ja sen tutkiminen, miten ääni etenee ilmassa ja vedessä. 

Toisen maailmansodan päätyttyä ELACin tuotantokapasiteetti valjastettiin vastaamaan kiireellisesti tarvittavien kulutustavaroiden tarpeeseen. Hetken ELAC valmisti ompelukoneita ja auton osia. Entisen 5 000 työntekijän sijaan jäljellä oli tuolloin vain 248 työntekijää. Merenkulkualalle ELAC pääsi uudestaan vuonna 1949. 

Samanaikaisesti firma kehitti äänentoistolaitteita omalla osastollaan. Esimerkiksi Siemensille ELAC valmisti radiolaitteen, josta tuli ELACin ensimmäinen onnistunut askel kulutuselektroniikan sektorilla. Myöhemmin vuonna 1972 ELAC esitteli nyt laajasti maailmalla tunnetun kelloradion RD 100:n. 

Parisen vuotta sitten ELAC toi markkinoille Miracord-levysoittimen. Moni kuvitteli ELACin vain ratsastavan vinyylitrendillä, mutta tosiasiassa ELAC oli levysoitinvalmistaja jo kauan ennen kuin osasi valmistaa kaiuttimia. Ensimmäinen ELAC-levysoitin oli levynvaihtajalla varustettu PW 1 vuodelta 1948. Seuraavina vuosikymmeninä ELACista tuli yksi johtavista levysoitinvalmistajista ja ylipäätään maailmankuulu tuotemerkki kulutuselektroniikan alalla.  

ELAC itse muistelee tuota aikaa siten, että 1970- ja 1980-luvuilla jokaisella vakavasti otettavalla musiikinrakastajalla oli korkealaatuinen levysoitin ja että vain harvat onnekkaimmat omistivat hienoimman soittimen kaikista, nimittäin ELACin.  

ELACille 1970-luku oli silläkin tavoin tärkeä, että se esitteli tuolloin jakelijana saksalaisille Euroopassa uudet Sonyn, Fisherin ja Nakamichin tuotteet. Sitten vuonna 1981 ELAC jakautui kahtia: markkinointi ja jakelu siirtyi highend-tuotteisiin erikoistuneelle jakeluyhtiö John & Partner Vertriebsgesellschaft mbH:lle. ELAC Phonosysteme GmbH keskittyi yksinomaan tutkimukseen, tuotekehitykseen ja valmistukseen. 

Nykyään ELAC tarjoaa monipuolisen valikoiman kaiuttimia, kalliita ja edullisempia, mutta myös koko laidallisen uutta hifielektroniikkaa. Esimerkiksi vuonna 2016 se esitteli juhlavuoden kunniaksi Debut- ja Uni-Fi-kaiutinsarjat, Discovery-musiikkiserverin, sarjan integroituja vahvistimia (EA-sarja) sekä Concentro-huippukaiuttimen.   

ELAC kaiuttimien valmistajana    

Kaiuttimien valmistuksen ELAC aloitti vasta vuonna 1984. Aluksi se suunnitteli kaiuttimia yhdessä lähellä Frankfurtia sijainneen AXIOM Elektroakustik GmbH:n kanssa, joka jo ennen sotaa oli merkittävä kaiutin- ja kaiutinelementtivalmistuksen edelläkävijä.   

Vuotta myöhemmin tästä yhteistyöstä syntyi ELACin kuuluisa ympärisäteilevä 4Pi-diskanttielementti. Elementti tarjosi niin tasokasta diskanttitoistoa, että se teki ELACista kertaheitolla tärkeän toimijan kaiutinrakentamisen alalla. Lisäksi 4Pi huomioitiin myös highend-valmistajien keskuudessa.  

Varsinainen läpimurto kaiutinvalmistusrintamalla tapahtui 1993, kun ELAC hankki itselleen J.E.T.-diskantin valmistuksen berliiniläiseltä A.R.E.S.-yhtiöltä. ELACin insinöörit ovat myöhemmin parantaneet elementtiä monin tavoin, mutta heti alusta alkaen JET-diskantti  vakiinnutti paikkansa ELACin kaiuttimissa. Pyöreästä JETistä tuli nopeasti ELACin tavaramerkki, piirre, josta sen kaiuttimet tunnistettiin välittömästi. 

Vuonna 1997 ELAC lopetti levysoittimien ja äänirasioiden valmistuksen ja keskittyi yksinomaan kaiuttimiin ja kaiutinelementteihin. Vuotta myöhemmin (1998) jakeluyhtiö John & Partner Vertriebsgesellschaft mbH ja kehitys- ja tuotantoyhtiö ELAC Phonosysteme GmbH sulautuivat yhteen ja ottivat käyttöön vanhan nimen ELAC Electroacustic GmbH. Tämä on se ELAC, jonka tunnemme nykyään. 

Sittemmin, 2000-luvulla, ELAC on tehostanut toimintaansa; ryhtynyt valmistamaan magneetteja talon sisällä ja jatkanut JET-diskanttielementin ja muiden kaiutinelementtien kehitystyötä. Vuonna 2005 ilmestyi LLD eli Long Linear Drive -bassoääninen. Maineikas 600-sarja hybridikotelolla (alumiini/mdf) oli samaan aikaan suuri menestys. Vuonna 2011 ELAC esitteli maailmalle ensimmäisen säädettävän koaksiaalielementin VX-JETin. Samana vuonna FS 509 VX-JET -lattiakaiutin valittiin Saksassa vuoden hifituotteeksi. 

ELAC on kokeillut siipiään myös subbarivalmistuksessa. Sen tehtaalta on lähtenyt esimerkiksi yksi maailman pienimmistä hifisubbareista, dsp:llä ja runsailla liitännöillä varustettu MicroSUB 2010.2. Vuosituhannen vaihduttua myös urheiluautoteollisuus kiinnostui ELACin kaiutinelementeistä, kuten Crysal Edition -bassoäänisistä alumiini–kristallikerroskartiolla. Viime vuosikymmenellä ELAC on palannut valmistamaan elektroniikkaa – vahvistimia, musiikkiservereitä, da-muuntimia – sekä langattomia aktiivikaiuttimia.

Kompaktiin kaiuttimeen on käytetty yllättävän paljon osia. Oikealla kuvassa oleva metallitaso on kaiuttimen pohjalevy, jonka kätkee alleen alas aukeavan refleksiputken.

Tarkastelussa AMT-diskanttielementti

ELAC Solano BS283:ssa on sama JET Folded Air-Motion-Transformer -nauhadiskanttielementti, joka on esiintynyt kaikissa ELACin kaiuttimissa viimeiset 30 vuotta. JET on eräänlainen nauhadiskantin erikoisversio. Se ei ole kuitenkaan perinteinen nauhaelementti, vaan toimii periaatteella, jonka kehitti saksalainen Dr. Oskar Heil 1970-luvulla. ELAC oli ensimmäisiä kaiutinvalmistajia, joka oivalsi ottaa Heilin AMT- eli Air Motion Transformer -tekniikan laajempaan käyttöön omissa kaiuttimissaan. JET on käytännössä sama kuin alkuperäinen AMT-diskanttielementti mutta modernein materiaalein.

AMT-elementissä ääni tuotetaan laskostetulla kalvolla, jossa jokaisen laskoksen sivussa kulkee johdin. Kalvo toimii hieman kuin haitari, eli kalvon poimut laajenevat ja supistuvat ja pumppaavat siten ilmaa.

AMT-elementeillä on merkittäviä etuja puolellaan. Koska kalvon säteilevä pinta-ala on huomattavasti suurempi kuin tyypillisen 25-millimetrisen kalotin, niin liikkeeseen ikään kuin pumppaamalla kalvosta saadaan ulos enemmän ääntä kuin edestakaisella liikuttamisella. Lisäksi ilma lähtee kalvolta selvästi nopeammin verrattuna tavanomaiseen nauha- tai domediskanttiin, jotka yksinkertaisesti vain työntävät ilmaa eteenpäin. Pystyasentoon asetetun AMT-elementin säteilykuvio vaakatasossa on laaja ja diskanttivaste tyypillisesti tasainen myös akselilta sivusta mitattuna. Pystysuunnassa suuntakuviota rajoittaa elementin korkeus, eli mitä korkeampi, sitä enemmän kuuntelukorkeus vaikuttaa korkeiden diskanttien kuuluvuuteen. Solano-sarjan JET on melko lyhyt, ja siksi vaikutus pystytasossa vähäisempi.