No nyt on muhkeat kuulokkeet!

HEDD eli Heinz Electrodynamic Designs on suhteellisen tuore saksalaisyritys, jonka missio on tarjota jotain ainutlaatuista sekä audioammattilaisille että highend-harrastajille. Yhtenä esimerkkinä tästä on oikeasti isot HEDDphone-kuulokkeet.

Teksti: Heikki Kivelä
Kuvat: Heikki Kivelä & HEDD Audio

HEDDphonen kaltaisia, huomattavan kookkaita highend-kuulokkeita tulee nykyään vastaan suhteellisen harvoin. Tähän on ehkä ajauduttu monen mutkan kautta, ja osansa on varmaan yleisellä teknologian keventymisellä ja designin virtaviivaistumisella, mutta lähtökohtaisesti vaikkapa AVPlus-lehdessä testatut highend-kuulokkeet (esimerkiksi viimeksi numerossa 10/19) ovat yleensä sijoittuneet noin 300–400 gramman painoluokkaan.

HEDD Audion HEDDphone on kilpailijoihinsa nähden liki tuplasti painavampi 718 gramman massallaan, mutta koska kyseessä on selvästikin koti- tai vähintäänkin sisäkäyttöön suunniteltu kuuloke, ei ekstrapaino sinänsä haittaa, kunhan kuuloke muuten istuu päähän miellyttävästi. Ja näinhän HEDDphone juuri tekee, mutta ei välttämättä ihan ykkösellä.

Totuttelu ensin
HEDDphone yllättää ensimmäisen kerran jo oikeastaan myyntipakkausta tarkastellessa, sillä sekin on kertaluokkaa kilpailijoitaan isompi. Kovakuorinen aski soveltuu myös kuulokkeiden säilyttämiseen ja kuljettamiseen, mutta boksin koko on hyvä ottaa huomioon. Itse pakkauksen sisällä on upote kuulokkeille sekä pienemmälle laatikolle, jossa on 2-metrinen kaapeli liittiminään 6,35 millimetrin stereojakki ja kuulokepäässä mini-xlr:t. Lisäksi myyntipakkauksen mukana tulee kookas infolehdykkä, josta selviää myös kuulokkeiden tekniset tiedot.

Korville nostettaessa HEDDphonet ovat oikeasti todella isot kuulokkeet, jotka aluksi vähän jopa painavat leukaperiä. Oikeaa asentoa saa etsiskellä, mutta sellainen kyllä löytyy pannan korkeutta ja muhkeiden kuulokekuppien tasapainoa etsiskellessä. Muuten puristusta tai muuta epämiellyttävää ei massiivinen koko huomioiden juuri ilmene. Nojailla HEDDphonet päässä ei kyllä kärsi, sillä ne lähtevät valumaan.

Onnistunut tekninen toteutus
HEDDphonen teknisen toteutuksen keskiössä on korvakuulokkeissa hiukan harvemmin tavattu amt- eli air motion transformer -elementti, jonka alun alkaen ideoi saksalainen Oskar Heil 1960-luvulla. Kaiuttimissa amt-elementtejä kyllä on hyödynnetty, muun muassa HEDD Audion toisen perustajan Klaus Heinzin edellisessä työpaikassa ADAM Audiolla.

Tekniseltä periaatteeltaan amt-elementti poikkeaa perinteisemmästä dynaamisesta elementistä siten, että siinä on eräänlainen haitarimaisesti liikkuva laskostettu kalvo, jota ei kuitenkaan tule sekoittaa esimerkiksi nauha- tai planaarielementteihin. Toiston suhteen amt-elementillä ei ole merkittävää etulyöntiasemaa muihin toteutuksiin verrattuna, mutta sen on katsottu soveltuvan erityisen hyvin varsinkin korkeiden taajuuksien toistamiseen puhtaasti ja äärimmäisen tarkasti.

HEDDphoneseissa amt-elementti laskostettuine nauhoineen on upotettu rakenteeltaan avoimeen toteutukseen. Tämä omalta osaltaan tekee kuuntelusta miellyttävän ilmavaa ja helppoa, mutta kuten avoimissa kuulokkeissa yleensä, ääni myös vuotaa jossain määrin kuuluvasti ulos ja sisään. Mutta kotioloissa nojatuolissa nautiskellessa tästä tuskin on haittaa.

Paikallaan ollessaan HEDDphone-kuulokkeet ovat mallia over ear, eli niiden muhevat korvapehmukkeet asettuvat korvien ympärille kauttaaltaan. Suuresta koosta johtuen pidämme epätodennäköisenä, että kenenkään korvanlehdet jäisivät näiden kuulokkeiden kanssa puristukseen.

Upottavaa ääntä
Kuuntelukokeen ensituntumien perusteella HEDDphone oli highend-kuulokkeeksi yllättävänkin neutraali, jopa hiukan pidättyväinen. Kuunteluiden kalustona toimi niin ikään tässä numerossa testattu SPL Phonitor X -kuulokevahvistin, jolle HEDDphonen 42 ohmin nimellisimpedanssi ja 87 desibelin herkkyys eivät aiheuttaneet minkäänlaista ongelmaa.

Hiukan hitaasti lämmenneen alun jälkeen HEDDphonen omin profiili alkoi hiljalleen paljastua – ja myös kuulokkeiden varsinainen valtti. Yleisesti HEDDphonen toistoprofiilia määrittää poikkeuksellisen miellyttävyys ja mukavuus, ja musiikkivalinnoista riippumatta kaikki soi hämmästyttävän pakottomasti.

Tässä piilee myös pienet riskinsä, sillä kuunteluiden edetessä SPL Phonitor X:n äänenvoimakkuutta tuli nostettua huomattavasti alkua korkeammalle, mutta mikään ei vain yksinkertaisesti ottanut korviin negatiivisella tavalla. Avoimen rakenteen ansiosta toistossa oli myös sopivasti ilmaa mutta myös yllättävänkin ryhdikästä bassoa. Voidaan siis sanoa, että tehdyt tekniset ja designilliset valinnat toimivat. 

Artikkeli on julkaistu AVPlus-lehden numerossa 6/2020 (nro. 199)