Erilaiset älylaitteet ovat yhä vahvemmin osa elämäämme. Moni ei tule toimeen ilman älypuhelinta. Siitä on helppo katsoa päivän tapahtumat ja kalenteritiedot, se muistuttaa asioista, kertoo säätilan, siitä voi katsoa ruokareseptejä ja paljon muuta. Mutta onko tuo älykkyyttä? No, tietoa se ainakin on.
Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas
Vertailussa mukana:
- Google Home (129 €)
- Bose Home Speaker 300 (299 €)
- Harman Kardon Citation One (199 €)
- Sonos One (229 €)
Tästä on kyse myös älykaiuttimien kohdalla. Ne ovat kaiuttimia, jotka osaavat hakea tietoa. Niissä ei ole kuitenkaan näppäimistöä eikä näyttöä, ei ainakaan niin suurta, että sitä olisi kätevä lukea, ja muutenkin kuunteleminen on paljon lukemista helpompaa.
Tässä tuleekin älykaiuttimien suurin haaste ja itse asiassa koko älytekniikan seuraava iso askel ja kyky oikeaan älykkyyteen. Laitetta pitäisi pystyä ohjaamaan puheella, ja sen tulisi siksi ymmärtää puhetta mahdollisimman hyvin ja loogisesti. Lisäksi laitteen tulisi osata hakea tietoa ja kertoa se ääneen.
Tähän ratkaisun on tuonut puheen ymmärryksen ja puheohjauksen kehittyminen. Puheohjaus ja sen ymmärtäminen koneellisesti on kuitenkin haasteellista. Kieliä on satoja, murteita, puhetapoja ja tyylejä tuhansia. Siitä huolimatta tekniikka on kehittynyt valtavasti, ja esimerkiksi alan johtavat toimijat Apple (Siri), Amazon (Alexa) ja Google (Assistant) tarjoavat jo hyvinkin sujuvasti puhetta ymmärtäviä sovelluksia ja palveluja, mutta pääsääntöisesti vain puhutuimmille kielille. Ja suomi ei niihin kuulu. Toki esimerkiksi Google ymmärtää puhuttua suomea erinomaisesti, mutta vain sanelumaisesti. Toisin sanoen sanat saadaan ikään kuin syötettyä esimerkiksi hakuun puhumalla, mutta sen syvällisempää älyä se ei tarjoa.
Neljä erilaista
Älykaiutin tarkoittaa siis käytännössä verkkoon liitettyä kaiutinta, jota voi ohjata puheella ja joka myös vastailee älykkäästi sille esitettyihin kysymyksiin. Valikoimme testiin neljä älykautin-termillä myytävää enemmän tai vähemmän kompaktin kokoista kaiutinta, joille siis luvataan (enemmän tai vähemmän selvin sanoin) puheohjausta ja älykkyyttä. Kokoluokka haluttiin pitää siinä määrin pienenä, että kaiutin mahtuisi myös yöpöydälle tai keittiön tason nurkkaan.
Joissain tilanteissa tämäntyyppisestä kompaktin kokoisesta kaiuttimesta voi siis olla hyötyäkin, siis myös muussa kuin vain uutisten ja musiikin kuuntelussa. Keittiössä juurikin ruuanlaitossa reseptien suhteen ja vaikka ajastimena, kalenteritapahtumien muistuttajana tai bussiaikataulujen kertojana. Ja jospa jonain päivänä älykkyys olisi sillä tasolla, että älylaite osaisi hoitaa itse vaikka elokuvalippujen varaamisen komennolla “Varaa elokuvaan Judy kolme elokuvalippua tällä päivälle”. Sitä odotellessa katsotaanpa, mihin tämän päivän älykaiuttimet pystyvät.
Onko älyä?
Älykaiuttimia myydään argumenteilla “Kuuntele musiikkia, säätiedotusta tai uutisia ja ohjaa kaiutinta äänelläsi Amazon Alexan tai Google Assistantin avulla” (Bose), “Google Assistant tarjoaa kätevän ääniohjauksen hands-free-toiminnoille kaikkialla kodissa. Saat vastauksia, toistat musiikkia, organisoit päiväsi, ohjaat älykotiasi, nautit viihteestä, ja paljon muuta, vain oman äänesi avulla.” (Harman/Kardon).
Tästä syystä on oletettavaa, että älykaiuttimilta odotetaan älykkyyttä, ja testin suurin mielenkiinto kohdistuikin myös tähän. Pettymys oli kuitenkin suuri, kun ensimmäisenä testipenkkiin ottamastamme Boseta ei löytynyt älyn hiventäkään. Se oli toki tiedossa, että yksikään testin kaiuttimista ei osaa suomea, ja esimerkiksi Bosen tapauksessa ohjessakin mainittiin että “palvelu ei ole ehkä käytössä alueellasi”, mutta se, ettei sitä oikeastikaan ole saatavilla, oli pieni yllätys. Suomenkielisessä ohjeessa oli aiheesta monta kappaletta. Jopa Bosen asiakasneuvonta joutui varmistelemaan asiaa aika pitkään: “Joo, ei näytä kyllä toimivan vielä Suomessa”.
Edes hämäysyritys maata ja kieliasetuksia vaihtamalla ei auttanut, ei edes älypuhelimen asetuksista. Onneksi seuraava laite Google Home toimi kuin junan vessa (ainakin ennen vanhaan). Laite yhdistyi helposti verkkoon ja oli valmis vastailemaan kysymyksiimme.
Myös Harman/Kardonin käyttöönotto oli helppoa, tosin pienin varauksin puheäänen tunnistuksen kohdalla, joka jäi pyörimään Google Home -sovellukseen ilman elettäkään siitä että jotain tapahtuisi. Asia tuli silti hoidetuksi, ja kyse on ehkä enemmän itse sovelluksesta kuin kaiuttimesta. Ei siis mitään hälyttävää, ja Google Assistant saatiin toimimaan helposti, ja se myös toimi samalla tavalla kuin Google Home -kaiuttimellakin.
Mainittakoon muuten, että kun kaiuttimet on sovelluksen avulla yhden kerran liitetty kodin verkkoon, niin sovellusta ei periaatteessa enää tarvita mihinkään. Poislukien kuitenkin esimerkiksi monihuonetoiminnot, jotka kuuluvat Google Home -sovellukseen ja -verkkojärjestelmään.
Sonoksen kohdalla olimme jo valmiiksi pessimistisiä, vaikkakin voimme vannoa, että kun valitsimme testiin kaiuttimia, olisi Sonos Onen kohdalla ollut maininta niin Amazon Alexa- kuin Google Assistant -palveluista. Niitä ei tosiaankaan Suomessa tueta eikä niistä ole missään mainintaakaan. Ei vaikka kaiutin saatiin näkymään Google Home -sovelluksessa. Mutta kun vaihdoimme maaksi Iso-Britannian, niin saimme yllätykseksi Amazon Alexan toimimaan lukuunottamatta Spotifyn ohjausta. Ja tämän jälkeen saimme myös Google Assistantin toimimaan! Se itse asiassa toimi Amazon Alexaa sulavammin, oikeastaan ihan samalla tavalla kuin Googlen Home -kaiuttimessa.
