HIFIN HISTORIAA: Klipsch La Scala – Torvet soikoon

Yksi vintagehifistien kestosuosikeista on Klipschin 55 vuotta vanha La Scala -kaiutin.

Teksti: Kari Nevalainen

Sille, mitä hifistien koneromanttinen nostalgisointi voi ottaa kohteekseen, ei ole mitään rajaa. Kun kohteena ovat 40 vuotta tai vanhemmat kovaääniset ja kaiuttimet, yksi himoitsee Diatonen laajakaistoja ja Goton kompressioajureita Japanista, toinen kiihottuu 1960-luvun brittimonitoreista (Rogers, KEF, Tannoy), kolmas ranskalaisvalmistajien 1960–70-lukujen pallokaiuttimista (Elipson, Cabasse), neljäs ruotsalaisista ympärisäteilevistä (Carlsson, Sonab) 1980-luvulta ja viides B&O:n klassikkokaiuttimista 1950-luvulta eteenpäin.

Vuosikertakaiuttimissa erityisen hohdokkaan alaryhmän muodostavat ammattiäänentoiston puolella aloittaneet amerikkalaiset kaiutinvalmistajat. Vaikka niitäkin on iso liuta, kolme merkkiä nousee yli muiden: Altec/Lansing, JBL ja Klipsch.

Jokainen näistä aloitti jo ennen viime vuosisadan toista puoliskoa. Jokaisella on studioihin ja elokuvateattereihin alunperin suunnitelluista kaiuttimista kotioloihin kutistettu, vintageharrastajille sopiva versio.

Yhteistä on myös kaiuttimien ydinkonsepti: diskantti ja keskialue toistetaan aina torvella, jonka perässä on 1–2 tuuman kompressioajuri, ja bassot yhdellä tai kahdella 15-tuumaisella wooferilla jakotaajuuden ollessa tyypillisesti 500–800 hertsissä hf-torven koosta riippuen.

Pro-puolen kaiuttimina tärkeää oli, että vaste pysyi suorana välillä 200–10 000 hertsiä ja särötasot pieninä isoillakin äänenpaineilla. Harrastajille tärkeää on, että kaiutin on herkkä (eli sitä voi ajaa 3–10 watin vahvistimella), suuntaava ja dynamiikaltaan ylivoimainen.

Kolmelta merkiltä löytyy jokaiselle vintageharrastajalle isompi tai pienempi versio tilojen ja lompakon koon mukaan. Altecilta isot pojat valitsevat Altec A7:n (tai A5:n), niin sanotun Voice of the Theatren, joka on edelleen yksi kaikkein kovimmista kaiuttimista koskaan. Pienemmille pojille riittää esimerkiksi A8. Isot pojat hankkivat JBL:n harvinaisen Hartsfieldin pienempien tyytyessä JBL 4429:ään.

Klipschin klassikoista ehdoton ykkönen on jenkkijääkaapin kokoinen Klipschorn. Ne, joille Klipschorn on syystä tai toisesta liikaa, valitsevat La Scalan.

Klipsch La Scala

Alunperin vuonna 1963 pa-tarkoitukseen (kuvernööri Rockefellerin vaalikampanjan tarpeisiin) suunnitellun La Scalan historia on saumattomasti sidoksissa Klipschorniin, jonka kaiutinsuunnittelun jättiläinen Paul W. Klipsch kehitti ja rakensi vuonna 1946 tähtäimessään luoda kaiutin, joka kykenisi välittämään äänen kotioloissa samalla voimalla ja dynamiikalla kuin elävässä tapahtumassa. Mini- Klipschorniksi nimetyn La Scalan nimi tulee Teatro alla Scalasta Italiasta.

Klipschorn on hyperherkkä (105 dB 1 W / 1m), kokonaan torvikuormitettu kolmitiekaiutin yhdellä keskialuetorvella kahden tuuman (50 mm) kompressioajurilla ja yhdellä diskanttitorvella yhden tuuman kompressioajurilla sekä 15 tuuman bassoäänisellä. Ja niin on La Scalakin. Itse asiassa La Scalan yläosan eksponentiaalisen K-400-keskialuetorven ja Tractrix-diskanttitorven (90° x 40°) yhdistelmä ajureineen (K-55 ja K-77) on aina ollut enemmän tai vähemmän sama kuin Klipschornissa. Molemmissa ylempi jakotaajuus on 4 500 hertsiä.

Molemmissa kaiuttimissa on 15 tuuman bassoääninen (Klipschornissa K-33 ja La Scalassa K-43), joka on piilossa taitetussa takatorvessa omassa kotelossaan. Merkittävin ero koskee torven kokoa ja rakennetta. Siinä missä Klipschornissa bassotorvi (K-Horn) avautuu takaa sivuille ajatuksena jatkaa torven tehollista pituutta ja kokoa seinä- ja lattiapinnoilla nurkkasijoituksessa (ja näin alentaa alarajataajuutta), La Scalassa 15 tuuman elementille on melko lyhyt taitettu eteen avautuva torvi. La Scalassa torvitaitteita on kaksi, Klipschornissa kolme.

La Scalan torvi lisää bassotoiston tehoa ja herkkyyttä mutta ei riitä yhtä syvän basson tuottamiseen kuin Klipschorn (noin 30 Hz / -4 dB). La Scalan alarajataajuus on noin 50 hertsiä ja jakotaajuus 450 hertsiä Klipschornin 400 hertsin sijaan.

Vaikka JBL:llä ja varsinkin Altecilla on vastaavia, 15 tuuman bassoäänistä torvella kuormittavia kaiuttimia, niiden torvirakenne tässä kokoluokassa on yksinkertaisempi kuin Klipschillä. Lisäksi varsinkin La Scala on ulkoasultaan huonekalumaisena helpommin lähestyttävä.

Siinä missä Klipschorn mitat ovat 129 senttimetriä korkeutta, 79 senttimetriä leveyttä ja 72 senttimetriä syvyyttä, ovat La Scalan vastaavat luvut 98, 62 ja 64 senttimetriä. Muuten suorituskykyä kuvaavat tekniset tiedot ovat paljolti samat: sama herkkyys (105 dB @ 2,83 V / 1 m), sama maksimi-spl (121 dB) ja sama 15 kilohertsin jälkeen laskeva diskanttivaste (17 kHz ±4 dB).

55 vuotta on pitkä aika, mutta miksi muuttaa hyvää: alkuperäinen La Scala sai Mk II -päivityksen vasta vuonna 2006. Uusi versio on Klipsch La Scala AL5. Hinta karvan alle 10 000 euroa. Lisätietoja www.mareks.fi

Hyvää voi yrittää parantaa

Muiden todellisten vintagekaiuttimien tapaan on La Scalakin olemassaolonsa aikana ollut harrastajien intohimoisen parantelun kohteena. Eikä ihme, sillä jos jostakin löytää kunnossa olevan parin, on se yleensä sellainen ilonaihe, että moni haluaa uuden tiedon valossa päästä vielä parantelemaan valmiiksi hyvää toiston laatua.

Ensimmäinen luonnollinen parannusehdotus on tutkia mahdollisuuksia muokata torvien kompressioajureita (esimerkiksi toisenlaisella kalvolla) tai jopa torvia. Tätä harrastavat erityisesti ne, joille Klipschin torvien/ajureiden sointimaailma esittäytyy hieman turhan kirkkaana ja eteen työntyvänä. Mahdollisuuksia on monia, ja jotkin kaupalliset tahot tarjoavat omia ratkaisujaan.

Jotkut harrastajat menevät niin pitkälle, että korvaavat La Scalan alkuperäisen keskialueen torven kokonaan toisella, kuten esimerkiksi Altecin 511B:llä (esimerkiksi EV 1824 -ajurilla) tai Jabo Horn -torvella.

Joku voi haluta muokata alkuperäistä AA-jakosuodinta, vaihtaa siihen uusia komponentteja tai korvata passiivisen suotimen aktiivisella. On myös erilaisia ajatuksia siitä, mikä paperikartioinen bassoelementti toimii parhaiten La Scalan bassokotelossa.

Kuten edellä todettiin, La Scalan suuri etu on siinä, että sen taajuuskaista 100–500 hertsiä toistuu torven kautta, vaikkakin lyhyen sellaisen. Torvi lisää yläbassojen ja alakeskialueen toiston herkkyyttä ja laatua sekä edesauttaa sovitusta huoneakustiikan kanssa. Koska koteloratkaisu ei kuitenkaan toista kovin matalia taajuuksia, yleisin parannusehdotus liittyy bassotoiston tukevoittamiseen alle 50–70 hertsin taajuuksilla. Tämä voidaan toteuttaa useammalla eri tavalla, mutta ylivoimaisesti helpointa on rakentaa La Scalan bassotorvikoteloon bassorefleksijatke kuten esimerkiksi Altec tekee A7:ssä.

Netti on rakennusohjeita pullollaan ja myös mielipiteitä siitä, millä tilavuudella ja putken mitoilla saavutetaan paras bassotoiston ulottuvuuden ja tymäkkyyden kompromissi.

Myös alkuperäisen vanerikotelon jäykistäminen esiintyy usein parannuslistalla. Juuri näin Klipsch on tehnyt itsekin viime vuonna uudelleen julkaisemassaan La Scala II -retroversiossa. Koivuvanerin lisäksi kotelossa on käytetty tiheää puumassalevyä.

La Scala II

Muutaman viime vuoden aikana on nähty ennenkokematon retro-kaiuttimien esiinmarssi. Klassikkovalmistajat laidasta laitaan (Western Electric, JBL, Tannoy, Wharfedale, JBL, Altec ynnä muut) ovat reagoineet harrastajien kiinnostukseen vanhoja kaiutinmalleja kohtaan tuomalla markkinoille uudelleen lämmitettyjä versioita näistä. Viimeisten joukossa myös Klipsch. Sen Heritage-mallisarja kattaa nykyään lähes kaikki Klipschin legendaariset kaiuttimet.

Alkuperäinen La Scala sai Mk II -statuksen jo vuonna 2006. Uusi versio on Klipsch La Scala AL5. Rakenteeltaan se on kuin aiemmatkin La Scalat, mutta ainakin fenolikalvoisen diskanttielementin (K-771) sanotaan olevan uusi. Elementit lienevät samat kuin Heritage-sarjan Klipschornissa. Keskialue- ja diskanttitorvea kantava yläosa on eristetty bassokotelosta, jota on jäykistetty. Tekniset suoritusarvot ovat hyvin lähellä alkuperäisiä. Basson alarajataajuuden sanotaan nyt olevan 45 hertsiä.

Jos vintagekaiutinharrastaja omistaa miesluolan, on luultavaa, että hän yrittää hankkia sinne Klipschornit. La Scala on kuitenkin hyvin kiinnostava vaihtoehto, eikä vain siksi, että se on huolettomampi ja olohuoneystävällisempi, vaan myös siksi, että rakenteestaan johtuen sen äänessä on monia todella vahvoja piirteitä. Keskustelu siitä, kuulostavatko nykyiset La Scalat yhtä hyvältä kuin alkuperäiset, varmasti jatkuu kuten tähänkin asti, samoin kuin se, kannattaako alkuperäisiä parantaa.

Klipsch La Scala AL5 Heritagen hinta ei ole tiedossa, mutta La Scala II:n lähtöhinta on himpun alle 10 000 euroa pari. Käytettyjä La Scaloja saattaa löytää maailmalta muutamalla tuhannella. Siihen sitten rahti ja muut kustannukset päälle.