Hifin historiaa: Genelec 1022A – se omalaatuisempi kotimainen

Vuonna 1985 lanseerattu Genelec 1022A -kaiutin on aikojen saatossa jakanut mielipiteitä ulkonäöllään, mutta yhdestä asiasta vallitsee konsensus – sen ääni on suorastaan erinomainen. Lisäksi se on ollut mukana antamassa viimeisen silauksen valtavalle määrälle niin koti- kuin ulkomaistakin populaarimusiikkia.

Teksti ja kuvat: Heikki Kivelä
Lähteet: Genelec, Finnvox

Jos sinua pyydettäisiin sulkemaan silmäsi, kuvittelemaan mielessäsi kaiutin ja kertomaan, miltä se näyttää, päätyisitkö tummaan neliskanttiseen puulaatikkoon, jonka etupaneelissa on pari pyöreää elementtiä? Tämä on se konventio, johon kaiutinsuunnittelussa on nojattu pitkin nykyaikaisen äänentoiston historiaa. Ja vaikka markkinoilta löytyy nykyään siitä poikkeaviakin toteutuksia, perusasiat ovat edelleen perusasioita.

Tätä taustaa vasten vuosina 1985–1990 tuotannossa ollut iisalmelaisen Genelecin 1022A-kaiutin on monessakin mielessä poikkeava tapaus. Virallisen nimensä lisäksi sitä on kutsuttu enemmän tai vähemmän mairittelevasti muun muassa Star Wars -pahis Darth Vaderiksi, pingviiniksi ja jopa piirroshahmo Barbapapaksi – kaikki tämä ennen muuta nykyiselläänkin melko omintakeisen kotelomuotoilun vuoksi.

Kaikesta huolimatta 1022A on onnistunut voittamaan lukemattomia korvapareja puolelleen osin juuri eksentrisen muotoilunsa ansiosta – sillä kun on merkittävä vaikutuksensa kaiuttimen toistoon. Mutta mistä kaikki sai alkunsa?

Muovailuvahaa ja lasikuitua

Genelec 1022A on koko kaiutinmaailman mittapuulla uniikki tapaus. Sen suunnittelu sai alkunsa vuonna 1983, jolloin Genelec oli yrityksenä viitisen vuotta vanha. Aiemmin, kesällä 1980 firman palvelukseen itsensä puhunut nuori suunnittelijalupaus Ari Varla oli nopeasti noussut Genelecin silloisen toimitusjohtajan ja akustisen suunnittelijan Ilpo Martikaisen keskeiseksi työpariksi, ja yhdessä he ratkoivat kaiutinvalmistuksen ongelmia kumpikin omilta vahvuusalueiltaan.

Genelec 1022A oli valmistajansa ensimmäinen kaiutin, joka pyöristettyine kulmineen hyödynsi erityistä diffraktioita minimoivaa suuntainteknologiaa.

Yksi näistä ongelmista oli diffraktio eli äänen siroaminen esteen kohdalla, joka oli yleisempää juuri perinteisissä kaiutinkotelotyypeissä. Ari Varla otti tehtäväkseen kehittää ratkaisun diffraktion minimoimiseksi, ja lopulta hän tuli siihen tulokseen, että se onnistuisi pyöristämällä kaiutinkotelon kulmat.

Siispä kaiuttimen prototyyppivaiheessa avuksi otettiin paikallisesta askarteluliikkeestä hankittu muovailuvaha, ja tarinan mukaan Varla kuluttikin sitä 1022A:n kotelon muotoilussa kilotolkulla.

Kun varsinainen muoto oli hiljalleen hahmottunut, seuraava ratkaistava asia oli se, mistä lopullinen kotelo valmistettaisiin. Myös tässä Varlan ongelmanratkaisukyky oli omaa luokkaansa: hän sattui tuntemaan pörsänmäkeläisen lasikuituveneiden valmistajan, jolta hän enempiä empimättä kysyi apua hankkeeseensa. Sehän onnistui, ja ensimmäiset kappaleet valmistuivat ripeästi. Itse kaiutin saatiin tuotantoon viimein vuonna 1985.

Lopullinen muoto oli lähtökohta sittemmin useissakin Genelec-kaiuttimissa käytettyyn DCW- eli Directivity Control Waveguide -suuntainteknologiaan, jonka mahdollistamalla hallitulla suuntaavuudella saavutetaan tasainen toisto myös kuunteluakselin sivusta. Käytännössä tämä tarkoittaa laajempaa kuuntelualuetta ja samoja ääniominaisuuksia kuin akselilla kuunneltaessa.

Kansainvälisille markkinoille

Vuosi 1985 oli Genelecille monin tavoin eräänlainen käännekohta, sillä tuolloin Iisalmeen valmistuivat yrityksen uudet tilat ja kaikki toiminnot pääsivät viimein saman katon alle. Tuotannon tehostamiselle oli myös tarvetta, sillä maaliskuussa 1985 järjestetyt AES:n messut Hampurissa olivat olleet todellinen läpilyönti yrityksen aktiivikaiuttimille. Tuolloin Genelec esitteli maailman ainoana valmistajana täydellisen aktiivikaiutinperheen, johon kuuluivat 1022A:n lisäksi mallit Biamp 1019A, S30, 1024B ja 1025A. Messujen ansiosta aktiivikaiuttimien tuotanto kolminkertaistui saman vuoden joulukuuhun mennessä.

Kaiuttimen takapaneelista löytyy liitäntöjen ohella myös eri äänialueiden sävynsäädöt.

Genelecin mukaan muodon ja materiaalin yhdistelmä herätti aikanaan voimakkaita tunteita ihastuksesta inhoon, eivätkä kaikki selvästikään olleet valmiita perinteisten suorakulmaisten puukoteloiden haastajalle. Kehujakin tosin tuli, ja parhaan palautteen iisalmelaiset saivat omien sanojensa mukaan vuoden 1988 maaliskuun Pariisin AES-näyttelyssä amerikkalaisguru Richard Heyseriltä. Nähdessään 1022A:n hänen kerrotaan sanoneen: ”Vihdoinkin joku on tehnyt kaiuttimen oikein!”

Vuotta aiemmin kaiutin oli löytänyt tiensä myös Helsingin Pitäjänmäkeen, jossa se on edelleen päivittäisessä käytössä.

Käytössä jo yli 30 vuotta

”Kukaan ei ole koskaan arvostellut sitä, miltä 1022A kuulostaa, mutta ulkonäöstä on tullut kyllä monenlaisia kommentteja!” naurahtaa helsinkiläisen Finnvoxin johtaja Risto Hemmi, joka on työskennellyt klassikkostudiossa jo 40 vuotta.

Genelec 1022A on kuulunut Finnvoxin varustukseen aina vuodesta 1987, jolloin kaiuttimet hankittiin taloon yhdessä ensimmäisten digitaalisten editointilaitteiden kanssa. Käytännössä tämä oli lähtölaukaus cd-masteroinnille Suomessa, ja vuodesta 1988 saakka 1022A:t ovat olleet kovassa käytössä Finnvoxin D-Studiossa, joka on suunniteltu erityisesti kaiuttimen ominaisuuksia silmällä pitäen:

”Tämä huone on suunniteltu nimenomaan tällaiselle kaiuttimelle, joka seisoo vapaana, eli sen suuntakuvio alkaa matalilla taajuuksilla muuttumaan palloksi. Takaseinän rakenteella ja sivuilla vaimennetaan etenkin ongelmallisia taajuuksia, jotka takaheijasteena saattaisivat tehdä syviäkin notkoja taajuusvasteeseen. Tässä toteutuksessa niitä ei synny, jolloin bassotoisto saadaan todella suoraksi.” kertoo D-Studion teknisestä toteutuksesta vastannut Hemmi.

Edelleen käytössä: Mika Jussila on masteroinut yli 5 000 äänilevyä 1022A-kaiuttimilla Finnvoxin D-Studiossa Helsingin Pitäjänmäessä, ja määrä kasvaa.

Hemmin mukaan 1022A valittiin Finnvoxin käyttöön lähinnä siksi, että se edusti aikanaan ”sitä viimeisintä uutta”, sillä siinä hyödynnettiin Varlan kehittämää DCW-suuntainteknologiaa. Se onkin täyttänyt tehtävänsä jo yli 30 vuoden ajan, joskin välillä kaiuttimet ovat käyneet Iisalmessa huollossa:

”Kun asiat on tehty hyvin, niin laitteet kestävät ammattikäytössäkin todella pitkään, kunhan ne vaan huolletaan välillä. Näiden yksilöiden kohdalla korjaukset ovat keskittyneet lähinnä elementteihin ja niiden vaihtoon, ja samalla kaiuttimet on myös kalibroitu.” Hemmi kuvailee.

Finnvoxin D-Studiosta 1022A-kaiuttimia löytyy kolmin kappalein, sillä sen toteutuksessa on huomioitu myös monikanavamasterointi. Pääparin lisäksi tilassa on subwooferina hiukan modifioitu Genelec 1094 -malli, surround-kaiuttimina Genelec S30:t ja keskikaiuttimen roolissa vielä yksi 1022A. Mallin kysynnästä kertonee se, mitä keskikaiuttimeksi hankitun parin toiselle kappaleelle tapahtui:

”Kun mietin, mitä teen yhdellä ylimääräisellä 1022A:lla, niin päätin laittaa sen Muusikoiden.netin osto- ja myyntipalstalle. Ajattelin ensin, että kuinkahan kauan sen kaupaksi menemistä saa odotella, mutta jo seuraavana päivänä puhelin soi, ja siellä oli ostaja, joka halusi kaiuttimen nimenomaan samaan käyttötarkoitukseen, monikanavajärjestelmän keskikaiuttimeksi.” Hemmi muistelee.

Se viimeinen silaus

Finnvoxilla 1022A-kaiutin on käytössä ensisijaisesti musiikin masteroinnissa. Lyhyesti kuvailtuna masterointi on äänilevytuotannon viimeinen taiteellinen vaihe, jossa vielä vaikutetaan esimerkiksi musiikin sävymaailmaan ja dynamiikkaan. Se taas vaatii luotettavan kuuntelun, jonka masteroija tuntee läpikotaisin, eikä kaiuttimia tai muita laitteita vaihdella heppoisin perustein.

Mika Jussila on masteroinut musiikkia Finnvoxilla 1022A-kaiuttimilla jo vuodesta 1987 saakka. Hänen suhteeseensa kaiutinmalliin liittyy olennaisesti myös tila, jossa niillä kuunnellaan.

”Kun 1022A-pari tuli meille, en innostunut siitä ensi kuulemalta. Tämä johtui enimmäkseen huoneesta, joka oli kenkälaatikkomallinen ja tiiliseinäinen, mutta myös siitä, että olin tuoreena työläisenä ehtinyt tottua toisiin silloisiin kaiuttimiin, isoihin JBL:iin. Muutos ja ero Geneleceihin oli sen verran iso, että säikähdin sitä enkä halunnut vaihtaa.” Jussila kertoo.

Kuitenkin jo seuraavana vuonna, kun kaiuttimet löysivät paikkansa Hemmin suunnittelemasta D-Studiosta, 1022A vakuutti Jussilan:

”Vapaasti seisoville jaloille sijoitetut monitorit istuivat niille suunniteltuun huoneeseen kuin nenä päähän. Sointi oli alusta asti niin magee, etten ole parempaa sen jälkeen kuullut.” hän sanoo.

Jussila on työskennellyt Finnvoxilla myös S30- ja 1037-kaiuttimilla, mutta kun vuosituhannen vaihteessa hänelle tarjoutui mahdollisuus keskittyä vain yhteen huoneeseen, oli valinta ehdottomasti 1022A:lla varustettu D-Studio. Vielä edelleenkin, noin 18 vuotta ja huimat yli 5 000 masteroitua äänilevyä myöhemmin, se on Jussilan mielestä ”talon parhaimmalta soundaava huone”. Ja huoneella on nimenomaan masteroijamestarin työnkuvassa oma konkreettinen vaikutuksensa:

”Suuri osa suomalaisista studioammattilaisista, varsinkin miksaajat, työskentelee tätä nykyä lähikenttämonitoroinnilla, johon monet muut Genelec-mallit ovat passelimmat. Me Finnvoxin masteroijat kuitenkin ajattelemme ja lähestymme musiikkia hieman eri kantilta: me työskentelemme mieluummin huonemonitoroinnilla ja fiilistelemme, miltä musiikki kuulostaa ihmisten kodeissa. Huoneheijastukset on vain hyvästä, kun musiikkia masteroidaan.” hän kuvailee.

Yli 30 vuotta käytössä ollut kaiutinpari on kuitenkin jossain vaiheessa tulossa vääjäämättä tiensä päähän hyvästä kestävyydestään ja huollettavuudestaan huolimatta. Se saa Jussilan mietteliääksi:

”Tällä hetkellä suurin huoleni on, että mitä näiden jälkeen? Varaosat alkavat olla kortilla, eikä isompiin remontteihin ole enää järkevää ryhtyä. Olen vuosien aikana kokeillut monia Genelec-malleja mutta joka kerta kokenut sen saman déjà-vu-ilmiön ja säikähdyksen kuin urani alkumetreillä: muutos on liian raju!”

Tulevaisuudessa häämöttää kuitenkin potentiaalinen manttelinperijä 1022A:lle – eikä liene yllätys, että sekin tulee Iisalmesta:

”Olen kokeillut The Ones -perheeseen kuuluvia yksisilmäisiä ja ensimmäisen kerran joutunut toteamaan, että nyt ollaan niin lähellä 1022A:n sointia, että ei tunnu pahalta vaihtaa – kunhan oikea koko vain ilmestyy.” Jussila virnistää.

Genelec 1022A

Ilmestymisvuosi: 1985
Suunnittelija: Ari Varla (1956–2008)
Alkuperäinen hinta: Noin 12 000 markkaa / kpl (nykyrahassa n. 3 340 €)
Toimintaperiaate: Aktiivinen 3-tiestudiomonitori
Elementit: 300 mm basso, 80 mm keskiääninen, 9 x 65 mm nauhadiskantti
Vahvistin: Triamp (jokaiselle elementille oma vahvistimensa)
Jakotaajuudet: 400 Hz / 3,8 kHz
Mitat (l x k x s): 405 x 735 x 365 mm
Massa: 25 kg / kpl
Muuta: Sävynsäätimet, basson tason säätö